Koteihin ja kesämökeille voi tulla kutsumattomia ja tuhoisiakin vierailijoita, ja jotkut niistä saattavat asettua taloksi pysyvämminkin. Ja nyt emme puhu ”lokkeilevista” sukulaisista vaan tuho- ja haittaeläimistä.
Toisinaan voi kuulla ylimääräistä rapinaa nurkista tai huushollissa näkyy huolestuttavia ötököitä. Tuho- ja haittaeläimet tuovat mukanaan ongelmia.
”Eniten harmia aiheuttavat jyrsijät, niistä tulee yhteydenottoja ympäri vuoden”, kertoo Rauno Heiskala Satapirkan Tuholaistorjunnasta. Hiiret ja rotat saattavat tehdä myös rakenteellisia tuhoja asuntoihin.
”Ne voivat rikkoa höyrynsulkumuoveja, vesiputkia ja sähköjohtoja. Vesivahinkojen ja tulipalojen vaara on olemassa. Lisäksi rotat levittävät tauteja, kuten esimerkiksi salmonellaa. Tuotantotiloissa olevat jyrsijät voivat tartuttaa kotieläimiä.”
Viime talvi oli leuto ja erityisesti rotille se oli otollista aikaa.
”Kun ei ollut pitkiä pakkasjaksoja, se ei verottanut rottakantaa kylmä- ja nälkäkuolemien muodossa. Ne ovat mahdottomia lisääntymään, ja se on nyt näkynyt todellisena ongelmana tälläkin seudulla”, Heiskala sanoo.
”Usein kun menemme tekemään rottaongelmasta kärsivään kohteeseen alkukartoitusta, selviää, että siellä on ollut lintujen ruokintaa. Se on helppoa ruokaa jyrsijöille. Rotat ovat taitavia kavereita, ne myös pystyvät kiipeämään ja hyppäämään lintulaudallekin, vaikka mieluiten ne tietysti syövät maahan varisseita siemeniä.”
Hiiriä on eniten alueilla, joissa on lähellä peltoja ja metsiä. Sieltä ne voivat tulla sisälle rakennuksiin suojaa ja ruokaa etsimään vaikkapa ulkovuorauksen tuuletusrakojen kautta.
”Niihin voi laittaa verkkoja, kulkureitit pitää tukkia ja paikat pitää siisteinä. Jyrsijät viihtyvät kaikenlaisissa romukasoissa.”, Rauno Heiskala muistuttaa.
Hiirten kanssa kotikonstit usein riittävät, mutta yksikin rotta on syy ottaa tuholaistorjuntayritykseen yhteyttä.
”Ammattilaisilta voi kysyä myös ohjeita, ja jos markettien loukut eivät tunnu tarpeeksi tehokkailta – niitä on saatavana myös alan toimijoilta. Ne ovat voimakkaampia ja herkempiä, esimerkiksi rottien kanssa loukun täytyy olla riittävän järeä. Itse käytämme loukkujen yhteydessä aina myös suojalaatikoita”, hän kertoo.
Rotanmyrkyt ovat nykyään kiellettyjä kotitalouksissa, mutta ammattilaisten valikoimissa niitä saa olla.
”Ne ovat hidasvaikutteisia, että muut rotat eivät yhdistä lajitoverin kuolemaa kyseiseen aineeseen”, Heiskala selvittää.
Entä mitä mieltä alan ammattilainen on kissasta taistelusta jyrsijöitä vastaan?
”Kyllä se usein asiansa ajaa, jos sillä on saalistusvietti tallessa. Kaikilla ”sheballa” ruokituilla ja pitkälle jalostetuilla kissoilla sitä ei välttämättä enää ole”, hän naurahtaa.
Mökille mennessä ulkohuussin nurkasta, liiteristä tai kuistilta voi löytyä myös ampiaispesä. Heiskala ei suosittele ensisijaisesti pesän tuhoamista.
”Jos se on ehjä ja pallomaisessa muodossaan vielä, niin sen voi siirtää kannellisen ämpärin kanssa paikkaan, jossa se ei häiritse. Kannattaa kuitenkin suojautua hyvin. Näissäkin asioissa voi pyytää apua paikalle, jos oma uskallus ei riitä – eikä kannatakaan urheilla, jos ei ole varma osaamisestaan”, hän ohjeistaa.
”Kuningattaren pitää kuitenkin olla mukana pesässä, muuten muutto ei ampiaisten kannalta onnistu. Ampiaiset, kimalaiset ja mehiläiset ovat hyödyllisiä hyönteisiä. Pölyttäjiä tarvitaan, joten niitä ei ole turhaan syytä tappaa. Ne eivät sinänsä ole tuholaisia, ja pistävätkin yleensä vain silloin, kun kokevat uhkaa. Mehiläinenhän esimerkiksi kuolee pistettyään.”
Pieniä mutta harmittavia tuholaisia ovat sisätiloissa vilistävät sokeri- ja paperitoukat.
”Paperitoukat ovat yleistyneet, ne ovat ajaneet jo sokeritoukkien ohi. Niistä on harmia, koska ne syövät kirjoja ja seinätapetteja. Paperitoukan voi huomata siitä, että tapetti on kuin hiekkapaperilla hiottua, siinä on hienoa pölyä. Niille kelpaa kaikki selluloosapohjainen”, kuvailee Heiskala.
Sokeritoukista ei sinänsä ole ihmiselle haittaa, vaikka ne ikäviä ovatkin – ovat ne melko harmittomia.
Sitten on vielä ne inhottavat russakat ja luteet.
”Kyllä niitäkin esiintyy. Russakat eli saksantorakat levittävät tauteja ja pilaavat elintarvikkeita, ne saattavat aiheuttaa myös allergiaoireita. Ja kuten muutkin tuholaiset, ne ovat kovia lisääntymään. Turkiskuoriaiset ovat myös maanlaajuinen ongelma, niiden toukat syövät tekstiilejä”, kertoo Heiskala.
Seinälude eli lutikka on ainoa haitallinen otus luteiden heimosta, mutta sitäkin viheliäisempi.
”Jos luteita näkyy, tulee ottaa heti yhteyttä taloyhtiön isännöitsijään. Ja mikäli on kyse omakotitalosta tai vapaa-ajan asunnosta, niin suosittelen tuholaistorjujan kutsumista viivyttelemättä. Ei pidä hävetä, vaan toimia. Jos ongelmaan ei puututa heti, se räjähtää käsiin”, hän huomauttaa.
”Luteet myös kulkeutuvat kerros- ja rivitaloissa äkkiä asunnosta toiseen. Pelkkä epäilykin riittää, mieluummin kannattaa ottaa yhteyttä ”turhaan” kuin pohtia asiaa yksikseen.”
Näitä edellä mainittuja tuholaisia torjutaan erilaisilla geeleillä, pinnoille jätettävillä sumutteilla ja höyrystimillä.
Omat haasteensa keväällä ja kesällä tuovat myös rakennusten tuntumassa ja katoilla pesivät linnut.
”Minulle itselleni on kerran lokki vetänyt jakauksen päähän, eli se hyökkäsi kimppuun. Ne voivat olla todella aggressiivisia puolustaessaan poikasiaan. Ja laki antaa linnuille pesimisrauhan, eli asioihin pitäisi puuttua jo ennen kuin pesintä alkaa”, muistuttaa Heiskala. Lintujen pesimäpuuhia katoille voi estää esimerkiksi piikeillä.
”On olemassa myös petolinnun ääntä jäljitteleviä karkottimia.”
Jos tilanne on jo päällä – ja linnut hyökkäilevät, niiltä voi suojautua esimerkiksi sateenvarjon alla kulkien.
Olipa murheena pienemmät tai suuremmat tuholaiset, kannustaa Heiskanen ottamaan erilaisissa ongelmatilanteissa rohkeasti yhteyttä alan asiantuntijoihin.
”Se, mikä on kotikonstina toiminut 60-luvulla, ei välttämättä toimi enää. Monia kemikaalittomiakin keinoja on olemassa ja ympäristöasiat huomioidaan näissäkin asioissa nykyään paremmin. Joidenkin kiinteistöjen kanssa meillä on vuosisopimuksia, että esimerkiksi jyrsijöiden kohdalla asioihin puututaan jo ennen kuin siitä tulee ongelma”, mainitsee Heiskala.
Toisinaan ongelmat ovat päässeet kasvamaan hallitsemattomiksi.
”Joskus on tullut tuholaisiin turhautuneelta asukkaalta sellainenkin puhelinsoitto, että onko enää mitään tehtävissä, vai pitääkö koko talo pistää palamaan. Aina on kuitenkin keinoja – paljon on tehtävissä. Pitää vain kehdata pyytää apua.”
