Kirkkovene kuntoon hartiavoimin: ”Tällä soudetaan vielä 30 vuotta”

Antti Rajamäki ja Eino ”Eikka” Pusa ovat tehneet pitkää päivää Vammalan Kuntourheilijoiden kirkkoveneen kimpussa. ”Kyllä se palkitsee, kun näkee oman työnsä jäljen”, miehet toteavat.

85-vuotiaalla Eino ”Eikka” Pusalla ja 70-vuotiaalla Antti Rajamäellä on ollut viimeisen kuukauden ajan kädet täynnä töitä. Kaksikko otti hoitaakseen ison projektin, Vammalan Kuntourheilijoiden kirkkoveneen kunnostuksen.

30 vuotta sitten valmistuneen veneen köli ja pohja olivat tulleet tiensä päähän.

”Pohja alkoi olla keskeltä laho. Keväällä sitä jo tiivistettiin, mutta kun katseltiin että vasaran varsi menee läpi, oli pakko tehdä isompi kunnostus”, Eikka kertoo.

Miehet ovat urakoineet Siikasuolla, Satakunnan Liikenteen tyhjäksi jääneessä hallissa noin kuukauden päivät. Loppusuora häämöttää jo.

”Loput kaaret pitää vielä niitata ja listat kiinnittää. Viimeinen silaus eli pintakäsittely hoidetaan keväällä”, toteaa Antti.

Eikalle työn alla oleva vene on varsin tuttu. Mies osallistui opiston kurssille, jolla vene kolme vuosikymmentä sitten rakennettiin.

”Kyllä siinä taisi yksi talvi kaikkineen mennä, kun kerran viikossa kokoonnuttiin”, hän muistelee.

Kirkkovene on sen jälkeen ollut ahkerassa käytössä. Kilpaveneeksi siitä ei ollut, mutta ”tiistaisoutuveneeksi” paatti on kuulemma vallan passeli.

”Jokaisella veneellä on oma rakenteellinen nopeutensa, tämä ei vaan kulje. Siksi kilpailukäytössä on toinen kirkkovene. Tällä kyllä sujuvat soutuharjoitukset, joita pidetään kesäisin joka tiistai. Liikkeelle lähdetään Pyhän Marian kirkon rannasta ja uudet soutajat ovat enemmän kuin tervetulleita”, miehet mainostavat.

Keskiviikkona Eikka Pusa öljysi veneen uusia puuosia.

Soutaminen on elämäntapa

Soutaminen on näille miehille enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa. Eikka Pusa kertoo innostuneensa lajista jo vuosikymmeniä sitten, kun vapaapalokunta järjesti Kaukolassa kyläsoutuja. Sen jälkeen plakkariin on kertynyt lukemattomia Pirkan ja Sulkavan soutuja.

Antti Rajamäki on soutanut vasta seitsemisen vuotta.

”Tein päivätyöni Vammalan Vanerilla. Aina iltavuorossa ollessani näin, kun Vammalan Kuntourheilijoiden kirkkovene meni vesistön ohi. Ajattelin, että jos eläkkeellä ollessa kerran pääsisin soutamaan”, hän kertoo. Haaveesta tuli totta Kuntourheilijoiden porukassa, ja nyt Antillakin on takana yhteensä kuusi soutukilpailua.

Mikä soutamisessa viehättää?

”Oman itsensä voittaminen”, vastaa muutenkin ahkerasti urheileva Antti empimättä.

Eikka uumoilee soutamisen olevan suomalaisilla selkärangassa.

”Kerran olin perämiehenä ulkomaalaiselle porukalle. Ei siitä hommasta tullut yhtään mitään. Vieressä suomalaiset, jotka olivat kokemattomia hekin, saivat homman toimimaan heti”, hän nauraa.

Antti Rajamäki kehaisee kunnostusprojektin olleen opettavainen. ”Oma huipentuma tässä on se, kun näkee miten venettä rakennetaan.”

Taidot selkärangassa

Vaikka Eikalla on aiempaa kokemusta veneen rakentamisesta, ei hän myönnä toimineensa tällä työmaalla päällikkönä.

”Yhdessä ollaan tehty, neuvoteltu ja toistemme mielipiteitä kuunneltu”, miehet vakuuttavat.

Jos on soutamisen taito selkärangassa, Eikan kohdalla siellä on myös veneen rakentamisen taito.

”Kaiken olin ehtinyt kurssin jäljiltä unohtaa, mutta kummasti asiat palautuvat mieleen tässä tehdessä.”

Anttia hiukan mietityttää, mahtaako miehiä keväällä odottaa yllätys. Pysyykö vene pinnalla?

”Sen verran on sikafleksiä pohjassa tiivisteenä, että varmasti pysyy”, Eikka vastaa nauraen.

Kaksikko on varsin vakuuttunut, että remontin jäljiltä vene kestää käyttöä myös tulevat vuosikymmenet.

”Kyllä tällä soudetaan ainakin toiset 30 vuotta.”