Kun porilainen Dingo haastoi Autiotalollaan 1980-luvun alkutaipaleella Manserockin, niin samaan aikaan Vammalasta oli kasvanut vähintäänkin Pirkanmaan yksi tunnetuimmista autokaupungeista. Tuolloin kylällä eli yli kymmen autoliiketta, jotka myivät uusia autoja. Päälle tietenkin käytettyjen menopelien kauppaajat. Nyt Sastamalassa on yksi uusien autojen tarjoaja, tosin Suomenkin mittakaavassa iso, Levoranta. Ja päälle tietenkin muutamia jo koeteltujen autojen kauppiaita.

Yhteistä näille kaikille nykyajan kaupoille on se, että myytävät autot seisovat ojennuksessa kaupan pihalla tai sisätiloissa. Voi jopa ajatella, että rivistöissä silmä lepää. Samoin kuin niissä valkoisissa raepakkauksissa pelloilla. Niissä ei tosin ole autoja, vaan tuorerehua.

Sastamala nauttii siis yhä edesmenneen Vammalan autokaupungin maineesta. Näin, vaikka silmä ei juuri lepääkään vaikkapa valtatie kahdentoista varrella vanhan Lipun baarin kohdalla. Entisen Helinin Esson ja Ihantolan Erkin autoverstaan piha ja ojanpientareet ovat täynnä autoja. Osassa on kilvet ja osassa ei.

Epäselvyyttä on, onko kyseessä autopurkaamo, joiden toiminta on tärkeätä kierrätyksen kannalta. Kaupunki on sitä mieltä, että kyseessä on autopurkaamo, joka vaatii ympäristöluvan. Tärkeätä työtä tekevä yrittäjä taas pitää toimintaansa autokauppana, joka ei vaadi ympäristölupaa. Asia etenee, ilmeisesti poliisille tehtävään tutkintapyyntöön saakka, jos muutoin ei selvyyttä tule.

Ihan miten vaan. Virkakoneisto tekee työtään yrittäjiä arvostaen ja pitkämielisesti. Ehkä somasti maalattu puuaitakin tontin ympärillä edes vähän.

Ympäristölautakunta tekee muuten vuosittaisia katselmuksia. Tänä vuonna se jäi, koska lautakunnan työ alkoi vasta kesäkuussa, eikä katselmukseen ollut mahdollisuutta. Lautakunta voi puuttuu myös autovanhuksiin, joissa ei ole rekisterikilpiä.

Sastamala on autokaupunki.