Lastenkirjojen hyllykkö kiinnostaa Viitamäen perhettä heti maanantaina aamupäivällä Sastamalan pääkirjastossa Sillankorvankadulla. Äiti Sari, isä Timo, poika Oskari ja tytär Jenny valitsevat lukemista.
”Joka ilta luetaan kirjoja. Äiti ja isä lukevat”, sanoo Oskari.
”Joskus äiti sanoo, että nyt kyllä pitää jo mennä nukkumaan”, paljastaa Jenny.
Lasten mielilukemisia ovat Tatu ja Patu sekä Miina ja Manu.
”Nykyisin käydään aika paljon täällä kirjastossa. Lapset tarvitsevat lukemista. Tämä kirjasto ei tunnu, eikä näytä yhtään kolmekymmenvuotiaalta. Ihana paikka”, kehaisee Sari.
Kuka sitten lukee kirjoja lapsille?
”Kyllä me molemmat luetaan. Ja äiti se muuten on, joka meinaa nukahtaa, kun luetaan. Eivät lapset”, naurahtaa Timo.

Sastamalan pääkirjasto Sillankorvankadulla avasi ovensa karkauspäivänä 29. helmikuuta 1988. Kirjaston suurkäyttäjä Kari Kalinen muistelee, että paikasta oli jotakin vääntöä.
”Minusta oli jotakin juttua siitä, että kirjaston paikan pitäisi olla Vammaskosken sillan eteläpuolella. Työkaverini sanoi, että kyllä Lousajan puolella on hyvä paikka. Ja tämä on hyvä paikka, ja hieno rakennus.”
Kari on kirjaston suukäyttäjä. Hän käy lainaamassa niin rikos-, sota- ja historiakirjoa jopa 4 – 5 kertaa viikossa.
”Olen vähän kaikkiruokainen. Luen viikossa vähintään kymmenen kirjaa. Palvelu täällä on hyvää. Jos jotakin haluamaani kirjaa ei ole, niin se tilataan muualta.”

Nykyinen kirjastonjohtaja Sari Sillanpää oli entisessä paikassa Onkiniemenkadulla kesätöissä ennen muuttoa Sillankorvankadulle. Muuton jälkeen hän tuli töihin kesätöihin uuteen kirjastoon.
”Silloin sanottiin jopa niin, että Vammala saa oman Metson, joka on Tampereen pääkirjasto ja hieman vanhempi kuin meidän. Kirjastomme oli siihen aikaan nykyaikainen ja hieno, jota se on vieläkin. Muuton jälkeen siirryimme atk-lainauksiin, jossa olimme edelläkävijä.”
Pääkirjasto on kestänyt vuosikymmeniä hyvin. Sarin mukaan mitään suuria puutteita ei ole.
”Pieneen tuunaukseen haetaan kyllä hankerahaa. On tarkoitus suunnitella yhdessä asiakkaitten kanssa, mitä parannuksia tarvitaan. Esimerkiksi vitriineille ja sermeille ei ole varastotilaa, kirjoille kyllä. Myös uuden kirjastolain mukanaan tuoma etätyömahdollisuuksien parantaminen, eli rauhallisten työpisteiden luominen on mietinnässä. Tuunaus ei vaadi välttämättä suuria rahoja, mutta hyvän suunnittelun.”
Vuonna 1988 Vammalan pääkirjaston lainausmäärä oli132 556 lainaa. Vuonna 2017 lainausmäärä oli 230 000. Luvuissa ovat mukana kaikki materiaalilainaukset.

Lue lisää Alueviestistä 28.2.