MTK-Vammalan historiikki Ernomasia aanailuja vuosien varrelta kuljettaa sadan vuoden matkan Kiikan, Karkun ja Tyrvään pellonlaitoja pitkin maataloustuottajien arkeen.

”Historiikin kirjoittaminen on kuin mosaiikkia kokoaisi. Kuva tarkentuu pikkuhiljaa. Kokonaisuus hahmottuu pienistä palasista, jotka on sopivasti liitetty yhteen”, kuvailee urakkaansa teoksen kirjoittaja Marjaana Perttula.

Viime vuosi oli niin Suomen kuin Maa- ja metsätalouden Keskusliiton ja sen monen paikallisosaston satavuotisjuhlavuosi. Karkun, Tyrvään ja Kiikan tuottajayhdistykset perustettiin kaikki elokuussa 1917.

Nykyisen MTK-Vammalan alkusiemen kylvettiin todennäköisesti kesäjuhlassa, jonka Tyrvää, Etelä-Tyrvää, Karkku ja Kiikka järjestivät yhdessä Ellivuoressa vuonna 1962.

Perttulan mukaan näillä seuduilla on aika tykätty juhlia Ellivuoressa. Väkeä on ollut liikkeellä niin paljon, että on ilmeisesti ollut vaikea laskea kaikkia. Vuonna 1967 juhlittiin tuottajaliiton ja Karkun yhdistyksen 50-vuotistaivalta, tyrvääläisten mielestä tuhannen ja karkkulaisten mielestä viidensadan osanottajan voimin.

”Oliko niin, että Karkku oli ainoa, joka ei liioitellut? Vai oliko kiikkalaisilla ja tyrvääläisillä parempi laskupää? Vai näkivätkö kenties jonkun kahtena?”

Edunvalvontaa ja yhteishenkeä

Jos maataloustuottajilla onkin joskus ollut aihetta juhlaan, on sitäkin raskaampaa ollut arkinen aherrus ja toiminta sen hyväksi, että suomalaisilla on ruokaa pöydässä.

Perttulan mukaan edunvalvonta on vaatinut tiukkojakin toimia, kuten maataloustuotteiden luovutuslakko vastavetona SAK:n yleislakolle vuonna 1956. Suomen liittyessä Euroopan Unioniin tuottajien on pitänyt muistuttaa myös Suomen omia päättäjiä taistelemaan kotimaisen ruuantuotannon puolesta.

Oman elinkeinon puolustamisen lisäksi viljelijöiden yhteishenki on näkynyt vuosikymmenten mittaan monissa muissa asioissa.

”Kun Vammalan Lentopallo saavutti virolaisen valmentajansa Laimons Raudsepin johdolla menestystä 1990-luvun alussa, olivat MTK-Vammalan tuottajat intoa puhkuen keräämässä vanhoja maatalouskoneita Laimonsin veljen maatilalle”, Perttula kertoo.

Isona yhteishengen osoituksena Perttula pitää Sahrapirtin rakentamista talkoilla Houhajärven rannalle. Murhe oli suuri, kun tuhopolttaja iski ja tuikkasi pirtin tuleen vuonna 1991. Palossa tuhoutui koko rakennus kalusteineen, myös Karkun ja Tyrvään yhdistysten arkistot ja Etelä-Tyrvään tuottajayhdistyksen lippu.

Yhteishenkeä kysyttiin jälleen, kun Sahrapirtti päätettiin rakentaa uudelleen.

Rooli suunnannäyttäjänä

Tälle vuosituhannelle tultaessa Perttula näkee MTK-Vammalan roolin suunnannäyttäjänä kasvaneen. Sastamalan seurakunnan ja maatalousyrittäjien työhyvinvointihanke poiki muutamassa vuodessa koko maan kattavan toiminnan, jossa autetaan jaksamisen ja taloudellisten ongelmien kanssa painivia viljelijöitä.

”Myös yhdistyksen kuluttaja- ja kasvatustyö on ollut poikkeuksellisen laajaa, ja osin sen ansiota lienee, että Sastamalan kaupunki panostaa hyvin lähiruokaan”, Perttula miettii.

Historiikkia elävöittävät valokuvat, joista varhaisimmat ovat peräisin Passin, Äijälän, Leppäkosken ja Hohkon perhealbumeista.

Lue koko juttu 5.4. Alueviestistä.