Kesä: Heinäkuu on helle- ja sadekuu

Lämmin heinäkuinen kesäyö houkuttaa pitämään ikkunaa auki yön ylikin. Nokkosperhonen voi silloin yllättää hiljaisella vierailulla huoneeseen.

Suomessa heinäkuu ansaitsisi kenties kaupunkilaiskulttuurin yleistyttyä uuden nimen. Monikaan meistä ei enää osallistu heinäntekoon, eikä korjaa karjalle kuivaheinää talven rehuksi. Mikä mahtaisi olisi paras uusi nimi heinäkuulle? Kesäkuu kun on jo nimenä edelliselle kuukaudelle.
Aikoinaan roomalaiset nimesivät heinäkuunsa Julius Caesarin kunniaksi ja muistoksi. Olisiko vaikka hellekuu tai lomakuu sopiva nimi meille suomalaisille tärkeälle kuukaudelle?

Heinäkuussa Suomen luonto saavuttaa perinteisesti kasvunsa huipun, tämän jälkeen luonto alkaa hiljalleen valmistautua jo syksyyn. Lintujen poikueet järvillä ja metsissä ovat liikkeellä.
Laulun tilalle luontoon ovat tulleet lintujen yhteydenpitoäänet, varoitusäänet ja poikasten kerjäysäänet.
Pihlajaperhoset alkavat lennellä, niitä voi nähdä isoina ryhminä vaikka soratiellä imemässä kosteutta maasta.

Lepakoitakin onnekkaimmat näkevät iltaisin vaaleata taivasta tai vedenpintaa vasten saalistamassa lentäviä hyönteisiä kaikuluotaamalla. Suomen kymmenkunnasta lepakkolajista yleisin on pohjanlepakko. Loput ovatkin pieniä siippoja tai pikkulepakoita.

Luonnonkukista siniset harakan- ja kissankellot sekä siankärsämö ovat tuttuja ja kauniita näkyjä tien varsilla ja niityillä. Heinäkuussa luonnossa tapaa paljon erilaisia hyönteisiä, hyönteiset ovat tärkeää ravintoa monille linnuille.

Kuikka on kesäöiden outo ääntelijä järvillä sekä taitava pikkukalojen saalistaja.

Heinäkuu on Suomessa vuoden sateisin, mutta myös vuoden lämpöisin kuukausi. Kuukauden keskilämpötilat vaihtelevat eri puolilla Suomea, Pirkanmaalla ja Sastamalassa sekä Satakunnassa keskilämpö on noin +17 astetta. Tyypillinen päivälämpötila Etelä-Suomessa heinäkuussa on 20-25 astetta. Heinäkuu on siksi myös suosituin lomakuukausi. Tällöin aikaa vietetään mökeillä ja järvien rannoilla kalastaen ja ilmoista monin tavoin nauttien.

Marjastusaika alkaa Suomessa heinäkuun puolen välin tienoilla, jolloin muun muassa mustikat ja ahomansikat ovat kypsiä.

Ilmamassat heinäkuun taivaalla ovat usein lämpimiä ja kosteita, tämän takia kuurosateet ja ukkosmyrskyt ovat hyvin tavallisia sisämaassa. Puolet vuosittaisista ukonilmoista ja yli puolet koko vuoden aikana tulevasta salamamäärästä saadaan Suomessa heinäkuun aikana.

Mitä vesisade sitten oikeastaan on? Pisarat syntyvät vesihöyryn tiivistyessä ja härmistyessä. Kun pisara on tarpeeksi suuri, se muiden pisaroiden tapaan putoaa maahan maan vetovoiman vaikutuksesta. Tihkusateessa pisarakoot ovat taas hyvin pieniä pudotessaan.

Yleensä sadekuurot heinäkuussa ovat hyvin paikallisia ja kestävät tyypillisimmillään vain muutamia minuutteja.

Muuttomatka joillain linnuillakin alkaa viimeistään jo kesä-heinäkuussa, mielestämme kenties ihan liian varhain. Esimerkiksi naurulokit, töyhtöhyypät, telkkäkoiraat ja kuovikoiras kuuluvat aikaisin pois muuttaviin lajeihin.Suomessa pesivistä linnuista noin 75 prosenttia on muuttavia lajeja. Toiset lajit muuttavat satoja kilometrejä kohti etelää, toiset paljon enemmän.

Pisimmillään monille tuttu pieni harmaasieppo matkaa jopa 10 000 kilometriä, aina Etelä-Afrikkaan asti. Päivämatka siepolla vaihtelee 250-500 kilometrin välillä.

Teksti ja kuvat: Hannu Moilanen

Jos rauhallinen kesäelämä kaipaa ajoittain vaihtelua, ovat kesäiset tanssilavat sinun juttusi. Yläneen heinäkuisella tanssileirillä Valasrannalla pääsee porukalla vaikka tanssimaan ja pulikoimaan Pyhäjärveen.

Jätä kommentti