Luovuus kukoistaa käsityökoulussa – “Tavoite on, että kaikilla on kivaa”

Emilija Mironyceva, Elli-Mariia Malmberg ja Nelli Kukkula saavat Taito-käsityökoulun viimeisenä lukuvuonna miltei vapaat kädet toteuttaa itseään. 

Ympyräkudontaa vai laattapainantaa? Ehkä sittenkin huopatöitä tai uudet villasukat?

Syksyn Taito-käsityökoulut ovat pyörähtäneet käyntiin. Taitokeskus Sastamalan tiloissa Vammaskosken partaalla 6. tason, eli käsityön taiteen perusopetuksen viimeisen vuoden oppilaat olivat viime torstaina visaisten päätösten äärellä.

”Tätä hetkeä te kaikki olette odottaneet. Nyt kädet ovat vapaat ja saatte itse valita, mitä alatte tehdä. Toki niin, että materiaalit löytyvät talosta”, ilahdutti ryhmän opettaja, Taitokeskuksen vastaava neuvoja Tiina Jalonen paikalla ollutta tyttöjoukkoa.

Jalosen esitellessä vaihtoehtoja kuiskuttelivat oppilaat jo toisilleen ideoistaan. Nelli Kukkulalla, Elli-Mariia Malmbergilla ja Emilija Mironycevalla oli melko selvät sävelet.

”Ajattelin, että voisin tehdä villasukat tai tumput. Villasukat voisivat olla valkoiset ja sukat ehkä mustat”, Emilija mietti.

Nelli kaavaili ryhtyvänsä joko pitkän t-paidan tai koristetyynyn ompelupuuhiin. Elli-Mariiaa puolestaan houkutteli pehmoinen, sormin neulottava puffy-lanka. Kolmikko oli yhtä mieltä siitä, että valinnanvapautta oli odotettu. Sen sijaan, että kaikki olisivat valinneet itselleen mieluisimman tekniikan, päätti esimerkiksi Emilija haastaa itsensä.

”Villasukkien kutominen ei onnistunut aiemmin ihan niin kuin toivoin, siksi ajattelin kokeilla uudestaan.”

Kädentaitoja ja uusia ystäviä

Taitokeskus Sastamala on järjestänyt käsityön taiteen perusopetusta yhteistyössä Sastamalan Opiston kanssa vuodesta 1993. Eritasoisia opetusryhmiä on kuusi ja ne kokoontuvat kerran viikossa iltapäivisin syyskuusta toukokuuhun. Kun oppilas on suorittanut 500 oppituntia, hän saa taiteen perusopetuksen päättötodistuksen.

”Ensimmäisenä vuonna aloitellaan helpoilla tekniikoilla, kuten kankaan maalauksella tai värjäyksellä. Usein on tehty käsinukke sekä pieniä huovutustöitä”, Jalonen kertoo.

Tekniikat käyvät haastavammiksi käsityökoulun edetessä, mutta Jalosen mukaan pyrkimys on, ettei kukaan kokisi työskentelyä liian hankalaksi.

”Tavoite on, että kaikilla on kivaa.”

Nelli Kukkula, Elli-Mariia Malmberg ja Emilija Mironyceva kertovat viihtyneensä käsityökoulussa hyvin. Kädentaitojen lisäksi tytöt ovat saaneet koulusta uusia ystäviä.

”Näihinkin olen tutustunut täällä”, Nelli hymyilee ja osoittaa vierellään seisovia Elli-Mariiaa ja Emilijaa.

Vielä tilaa aloittaville 

Tänä syksynä Taitokeskuksen väki törmäsi ennenkokemattomaan tilanteeseen, sillä käsityökoulun 1. tasolle ilmoittautui vain kourallinen 7-9-vuotiaita.

“Emme ole koskaan olleet vastaavassa tilanteessa. Vaikea sanoa, mikä on syynä. Voisiko ikäluokka olla pienempi?” Jalonen miettii.

Näillä näkymin 1. taso pääsee pyörähtämään käyntiin, mutta Tiina Jalonen kannustaa yhä kaikkia kiinnostuneita mukaan toimintaan.

“Aiempaa kokemusta tai osaamista ei tarvita, mutta tietenkin kiinnostusta ja innostuneisuutta. Käsityöt ovat kiva harrastus, josta voi tulevaisuudessa olla käytännön hyötyä.”

Samaa mieltä ovat konkarit Nelli, Elli-Mariia ja Emilija.

“Täällä kaikki on niin kivaa. Olemme saaneet tehdä tosi erilaisia ja hienoja töitä, ja käsityökoulussa voi käyttää luovuuttaan paljon vapaammin kuin koulun käsityötunneilla. Suosittelemme harrastusta ihan kaikille, jotka tykkäävät käsillä tekemisestä.”

Myös 3. tason koululaiset Milja Riihelä (edessä), Aila-Annikki Nylund, Mila Sundgrén ja Pihla Järvinen aloittivat lukuvuotensa viime torstaina. He pääsivät tutustumaan kangaspuihin.

Jätä kommentti