Vieraskynä: Korona vie, maailma vikisee

Viljapelto. Kuvituskuva Pixabay.

Suomea ja oikeastaan koko maailmaa koettelee pahin kriisitilanne sitten toisen maailmansodan. Virussairaus Korona, tarkemmin Covid 19 -pandemia, on pistänyt maapallon haukkomaan henkeään. Ihan sananmukaisesti.

Minulle tuli heti, kun epidemia puhkesi, mieleen kansallinen elintarviketuotantomme. Miten tärkeätä se meille ollenkaan onkaan, varsinkin poikkeustilanteissa. Tätä taustaa vasten on surullista, että suomalainen talonpoika on viime vuosina joutunut taloudellisesti todella ahtaalle. Kun tuntipalkka jatkuvasta uurastuksesta on lähes olematon, niin se vaikuttaa tietysti myös elintasoon.

Viljelijäväestölle tilanne ei ole uusi. Siihen on totuttu, varsinkin EU- aikakaudella. Nyt, kun ennen kokematon kriisi on päällä, on asia noussut näkyvämmin esiin. Viljelijän kokema arvostus on ennenkin noussut silloin, kun eletään poikkeuksellisia aikoja. Ruokaa pitää saada ja nälkä ei armoa anna. Entäpä, jos sitä ei enää saisikaan omasta takaa?

Moni ajattelee, että ulkomailtahan ruokaa saa aina. Sanotaan myös, ettei sillä ole väliä, millaisilla periaatteilla ja tuotantotavoilla sitä valmistetaan. Kunhan se vain nälän sammuttaa. Vasta sitten, kun rajat ovat kiinni, iskeekin paniikki. Ruokaa ei yhtäkkiä ehkä olekaan saatavissa. Jopas tulee omien vainioiden ahkera viljelijä mieleen.

Kuluttajien, meidän jokaisen, olisikin aika herätä. Suomi tarvitsee maaseutunsa ja uskolliset maajussinsa. Meidän tulisikin huolehtia siitä, että myös kotimainen ruuanjalostaja voisi jatkossakin nousta aamuvarhaisella tekemään työtään tutun ja turvallisen raaka-aineen parissa. Niin teurastamoissa, meijereissä kuin leipomoissakin. Näin käy vain silloin, kun ketjun alkupääkin tiedetään ja turvataan. Että siellä työtään saa tehdä vastuuntuntoinen suomalainen talonpoika tai tyttö.

Ympäröivä maailmamme on hyvin itsekäs paikka. Meidän etujamme siellä ei kukaan muu aja. Ainakaan silloin, kun heidän omat asiansa ovat mullin mallin. Kuten nyt näyttää olevan. Siksi nyt onkin näytön paikka nostaa kotimaassa tuotettu laaturuoka sille kuuluvaan arvoon, ja näyttää se myös ostoksina kaupan kassalla.

Tästä, jos mistä, talonpoikakin kiittää.

Tarmo Seppä
Kirjoittaja on talonpoika Suodenniemen viljavista peltomaisemista.