Tavallisena työpäivänä huittislainen Ida Sandroos avaisi Lauttakylän koulun oven ja suuntaisi askeleensa kohti opettajanhuonetta. Aamun alkajaisiksi käytäisiin yhdessä työkavereiden kanssa läpi päivän kulku.

Sandroos toimisi aamupäivän henkilökohtaisena ohjaajana ensimmäisen luokan oppilaalle ja tämän koulupäivän päätyttyä siirtyisi Lautta 1 -ryhmään ohjaamaan iltapäivätoimintaa.

Parin viimeisen viikon ajan asiat ovat olleet toisin. Lauttakylän koulun oppilaat ovat opiskelleet etänä, minkä vuoksi Sandroosin ja muiden hänen koulunkäyntiavustajakollegoidensa työpanosta ei ole tavalliseen tapaan tarvittu.

Sandroosille tämä on tarkoittanut uusia kokemuksia, sillä Huittisten kaupungin perustaman resurssipankin kautta hänen työpaikkansa on siirtynyt sinne, missä työntekijöitä tällä hetkellä kaivataan ja mistä löytyy hänen koulutustaan vastaavaa työtä. Sandroosin tapauksessa työpaikka on nyt Perhekeskuksessa.

”Viime päivät ovat olleet jännittäviä ja aivan erilaisia kuin arki tavallisesti. Takana on vasta muutama päivä uudessa tehtävässä, joten päivärytmi on vielä sellaista opettelua”, Sandroos avaa tuntojaan.

Mahdollisimman paljon irti poikkeustilanteesta

Ainakin seuraavan kuukauden ajan Ida Sandroos tekee perhetyöntekijän sijaisuutta.

”Sovin perheiden kanssa, milloin menen käymään ja autan tarvittavissa asioissa”, hän kertoo.

Sandroos on koulutukseltaan lähihoitaja ja suuntautunut lasten ja nuorten kasvatukseen ja ohjaukseen.

”Osaamisalani puolesta tämäkin työ sopii minulle hyvin ja ainakin ensimmäisten päivien perusteella kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Itse pidän tätä hienona mahdollisuutena kokea uutta ja nähdä erilaisia työpaikkoja.”

Koronatilanne ja koulujen sulkeminen tulivat yllättäen. Sandroos myöntää, että kuluneet viikot ovat aiheuttaneet paljon hämmennystä.

”Kaupunkia pitää kiittää siitä, että he ovat hienosti pitäneet työntekijät ja koululaisten perheet ajan tasalla siitä, millaisia toimia tehdään ja mitä ne edellyttävät. Mielestäni on hyvä, että asioihin on tartuttu nopeasti ja niitä on mietitty vähän etukenossa.”

Sandroosin mielestä uudenlaisten työtehtävien etsiminen on ehdottomasti mielekkäämpi vaihtoehto kuin lomauttaminen.

”Pyrin ottamaan tästä ajasta mahdollisimman paljon irti ja saamaan paljon oppia tulevaisuuteen.”

Ikävä tavallista arkea

Vaikka uusi työ tuntuu mukavalta, kaipaa Sandroos silti jo nyt takaisin tavalliseen arkeen.

”Varsinkin lapsia on kova ikävä, sillä olen viettänyt lukukauden todella tiiviisti heidän kanssaan ja välillemme on ehtinyt muodostua läheisiä siteitä. Tämä ero toisistamme tuli lopulta niin nopeasti, ettei siihen ehtinyt valmistautua.”

Myös oma työyhteisö on usein Sandroosin mielessä. Viestejä ja kuulumisia vaihdetaan tiiviisti.

”On mukava nähdä myös muita työyhteisöjä, mutta uusi työ on huomattavasti itsenäisempää ja olen oikeastaan aika vähän tekemisissä työporukan kanssa. Lauttakylän koulussa tunnemme varsinkin omassa tiimissä toisemme todella hyvin ja siellä totuin siihen, että työkavereita näkee monta kertaa päivässä. Ehdottomasti kaipaan myös sitä yhteisöllisyyttä.”

Sandroos kiittelee kuitenkin myös sitä, miten hyvää tukea ja ohjausta uusi työntekijä on Perhekeskuksessa saanut.

”Palavereja pidetään nytkin ahkerasti, mutta olosuhteiden vuoksi etänä.”

Jo ensimmäiset päivät ovat osoittaneet varsin selvästi, että Sandroos on todella päätynyt siihen työhön, missä haluaa olla.

”Entistä vahvemmin minulla on sellainen olo, että juuri koulunkäyntiavustajan työ on se, mitä jatkossakin haluan kaikista eniten tehdä.”