Tykkien kunnostus tuo historian lähelle – “Tyrvään patteriston tulitukea odottavan aika oli pitkä”

Sastamalan kaupungin miehille Jani Pihlajamäelle ja Simo Mäkiselle tykkien kunnostus ei ole ihan perusduunia.

Kaksi miestä tutkii Pappilan vanhan kivinavetan päädyssä olevia tykkejä ja tarkistaa niiden kunnostussuunnitelmaa. Sastamalan kaupungin kirvesmies Jani Pihlajamäki mittaa, kuinka leveän betonialustan aseet tarvitsevat alleen. Huoltotyönjohtaja Simo Mäkinen kertoo, että betonivalun yhteydessä alustaan kiinnitetään teräspukit, joiden päälle tykit asetetaan.

”Näiden vetämiseen tarvittiin alunperin kahdeksan hevosta. Sittemmin tykit on muutettu konevetoisiksi. Hinausvauhdin maksiminopeus lienee ollut aina sama, 15 kilometriä tunnissa”, tuumailee Mäkinen, jolle vastaavat kapistukset ovat tuttuja jo armeija-ajalta Niinisalosta.

Tykkimies Mäkinen toteaa kunnostustöiden kiinnostavan toisestakin syystä: historia tulee lähelle.

”Edesmennyt isäni oli yhteensä viisi vuotta rintamalla jalkaväessä. Hän muisteli usein, miten Tyrvään patteriston tulitukea joutui odottamaan. Niissä oloissa odottavan aika oli erityisen pitkä.”

Kolmen osan muistomerkki

Tykit ovat osa vuonna 1989 paljastettua Vammalan veteraanimuistomerkkiä. Tuolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta talvisodan syttymisestä ja sotaveteraanit päättivät hankkia yhteisen muistomerkin kaikille sotiemme veteraaneille.

Vammalan Seudun Tykistökillan puheenjohtaja Tuomas Rantala tietää kertoa, että muistomerkki pystytettiin Vammalan kaupungin ja silloisen Asevarikko 3:n tuella ja se paljastettiin suurin juhlallisuuksin.

”Puolustusvoimien varastoista onnistuttiin löytämään Tyrvään patteriston käyttämiä 75 K/17 -tykkejä, joista kaksi tuotiin Vammalaan. Niitä kutsuttiin Betlehemeiksi, koska tykit oli valmistanut yhdysvaltalainen Bethlehem Steel Corporation. Ne saivat vielä rinnalleen jäykkälavettisen ranskalaisen 120/78-16 -kanuunan.”

Aluksi tykit olivat Sotamuseon omaisuutta, mutta siirtyivät sittemmin Vammalan kaupungille. Viimeksi ne vaativat kunnostusta vuonna 2009, jolloin hommat hoituivat tykistökillan järjestämillä talkoilla.

Asemakadun ja Jaatsinkadun risteyksen tuntumassa sijaitsevan muistomerkin perustamista juhlistettiin vuonna 1989.

“Olisi maailma huonolla mallilla”

Simo Mäkinen silmäilee tykkien pyöriä. Keskimmäisestä on toinen pyörä pahasti mätä ja hajalla, lähimpänä Jaatsinkatua sijaitsevan tykin pyörässä kasvaa kääpä. Kaikki kuusi pyörää irrotetaan, tarkistetaan perusteellisesti ja vähintään kunnostetaan. Kuinka monta täysin uutta pyörää tarvitaan, on vielä jutuntekohetkellä arvoitus.

Nykyiset pyörät on valmistettu tammesta. Mäkisen mukaan uudet vastaavan näköiset saadaan paikallisesta männystä. Tykkejä ei tarvinne enää vetää mihinkään, joten riittää että pyörät näyttävät tarkoitukseen sopivilta, ajoa niiden ei tarvitse kestää.

”Olisi maailma huonolla mallilla, jos Tyrväältä pitäisi vielä tykkien lähteä tositoimiin.”

Mäkinen arvelee, että uuden renkaan tekemiseen ja renkaiden korjaamiseen tarvitaan puuseppää, eli sellainen on kaupungilla hakusessa. Muut hommat hoitunevat omana työnä. Teräspukit on tilattu paikalliselta Teräsrakenne Suikki Oy:ltä.

Pukkien ansioista tykkien pyörät eivät ole jatkossa enää kiinni maassa, vaan muutaman sentin ilmassa. Mäkisen mukaan se on tärkeää pyörien huollon kannalta, sillä niitä on hyvä aika ajoin pyöräyttää. Kuntokin säilyy parempana.

”Pyrimme saamaan tykit kuntoon syyskuun aikana. Pyörät katoavat tästä kunnostuksen ajaksi, joten niiden hetkellistä puuttumista ei tarvitse kummastella”, hän toteaa.

Laatta kertoo tykin vaiheista.
Tammipuinen tykinpyörä on erään sienen kasvualusta.
Ajan hammas on puraissut tätä pyörää.

Jätä kommentti