”Lankojen ja puikkojen menekki ollut huima” – Islantilaisneuleiden buumi näkyy Sastamalan Taitokeskuksessa

Terhi Naskali arvioi oman neuloosinsa parantumattomaksi. ”Minulla on aina puikot kädessä.”

”Apua, nytkö sitä tuli! Ei vieläkään”, huokaa Taitokeskus Sastamalan neuvoja Terhi Naskali vilkaistuaan tietokoneen näyttöruutua.

Jutuntekohetkellä sattuu olemaan se päivä, jolloin tukkuun tulee tilattavaksi islantilaisen lampaan villasta valmistettua Lèttlopi-merkkistä lankaa.

”Juuri nyt hyllyissä on vielä 19 erilaista värisävyä, mutta joitakin värejä vain muutama kerä. Harmaita ja valkoista menee eniten”, Naskali kertoo.

Hänen mieleensä ei äkkiseltään muistu tuotetta, joka olisi ollut yhtä haluttua. Islantilaisneuleiden buumi on tuonut Taitokeskukseen paljon uusia asiakkaita, mikä on ollut pienimuotoinen pelastus näinä korona-aikoina, kun kaikkia kursseja ei ole voitu pitää.

”Lankojen lisäksi puikkojen menekki on ollut huima. Se kertoo siitä, että neulojissa on paljon uusia käsityöharrastajia”, hän tuumaa.

Helppous, nopeus ja näyttävyys 

Naskali osallistui kuusi vuotta sitten koulutukseen, joka johdatti islantilaisneuleiden saloihin. Samana vuonna Taitokeskus Sastamalassa kokeiltiin islantilaisneuleiden kurssia. Väkeä saatiin mukaan juuri sen verran, että kurssi toteutui. Viimeisen kahden vuoden aikana kaikki halukkaat eivät ole enää mahtuneet mukaan.

“Ja koronan myötä suosio räjähti ennätysmäiseksi”, Naskali naurahtaa.

Islantilaisneuleiden tekemisen helppous ja nopeus on yksi syy niiden suosioon, Naskali arvelee.

”Ja ovathan ne näyttävän näköisiä villapaitoja. Sopivat hyvin kaltaisilleni vilukissoille sisävaatteeksikin, vaikka monet käyttävät niitä ulkona. Se on todella lämmin mutta hengittävä. Islantilaisen lampaan villa hylkii vettä paremmin kuin tavallinen villa, joten paita pitää aika hyvin kosteuden loitolla”, hän kehuu.

Naskalin mukaan neule on helppohoitoinen. Sitä ei kannata pestä ainakaan koneessa, tuuletus riittää. Ennen villapaidan käyttöönottoa on kuitenkin hyvä muistaa yksi juttu.

”Minulle on opetettu, että villaa pitää hoitaa kuin hiuksia. Paita pestään käsin 30 asteessa, ja viimeiseen huuhteluveteen lorautetaan vähän hiustenhoitoainetta. Sen jälkeen tasokuivaus. Pesu tekee neuleen pinnasta pehmeämmän.”

Islantilaisneuleen kutomiseen tarvitaan niin pyöröpuikkoja kuin sukkapuikkojakin. Kuvassa käsityöharrastajien neulemaailman “ferrareiksi” kutsumat pyöröpuikot. Näyttävin osa villapaidasta on islantilaisneuleille tyypillinen monivärinen kaarrokekuvio, jonka kimppuun pääsee vasta kun helmaosaa ja hihoja on tehty. Saumoja ei tarvitse ommella. Erilaisia neulemalleja on lukuisia, ja niitä on keksitty paljon myös Suomessa.

Tiesitkö tämän?

Islantilaiset lampaat kasvattavat kylmässä säässä kaksikerroksisen turkin, jossa on sekä hienompia, lämpöä eristäviä karvoja että pidempiä, kiiltäviä ja vettähylkiviä kuituja. Kun niistä kehrätään lankaa, yhdistyvät siinä molempien kuitujen hyvät ominaisuudet.

Luitko jutun Tanjasta, joka on kutonut jo 21 villapaitaa:

https://alueviesti.fi/2021/04/06/tanjan-neuloosikuplassa-syntyy-villapaitoja-koirillekin-valmista-tulee-kuin-huomaamatta/