”On 1.2.1940 läntisellä Karjalankannaksella Summassa ja minä olen vartiomies” – Muisti kertoo tarinoita, joita ei saa unohtaa

Mikkelissa sijaitsevassa Muistissa pääsee osalliseksi sodan kokemuksista.

Koronan myötä suomalaiset löysivät uudelleen kotimaanmatkailun ja trendi jatkuu edelleen. Jos kesälomamatkasi suuntautuu Saimaan seudulle ja erityisesti Mikkeliin, älä vain ohita Sodan ja rauhan keskus Muistia. Oikeastaan se on kohde, jonne kannattaisi tehdä reissu ihan varta vasten.

Muisti on viime kesänä avattu museo, tai oikeastaan historian tiedekeskus, joka kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Viimeisintä teknologiaa käyttävien näyttelyiden avulla pääsee ikäänkuin osalliseksi sodan kokemuksista.

Muisti luonnehtii olevansa hyvä kohde niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta. Ja näinä aikoina Muisti on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Se kertoo tarinoita, joita ei saa unohtaa.

Muistin vieressä sijaitsevassa Päämajamuseossa voi tutustua sodan johtoon ja viestikeskukseen, sekä Mannerheimin työhuoneeseen. Karttahuoneessa on esillä alkuperäinen rintamakartta. Näyttely alkaa Muistin toisesta kerroksesta ja aluksi tullaan tilaan, jossa voi kuulostella aseman tunnelmaa ja katsoa videota sotaa edeltävästä Suomesta.

”Tähyilen ympärilleni Mannerheim-linjan bunkkerista…”

Tarinat -näyttelykohteessa valitaan henkilö, jonka kokemuksia sodan eri vaiheista seurataan kulkemalla viiden eri teatteritilan läpi ja jokaisessa niissä tarina etenee kolmen minuutin pituisen videon verran. Tarinat perustuvat aitojen henkilöiden elämään ja päivittäin on valittavana kaksi erilaista tarinaa.

Seuraavassa näyttelytilassa voi tarkastella digitaalista karttaa, joka kertoo maailmansodan etenemisestä ja ideologisesta taustasta. Sen jälkeen kuljetaan läpi huoneen, jossa on esillä videoinstallaatio joka kehoittaa pohtimaan, miten luodaan oikeutus sotaan propagandan avulla ja miten karismaattinen johtaja hurmaa ihmisjoukot aatteensa taakse.

Näitä varmasti suurin osa maailman ihmisistä on viime aikoina jälleen pohtinut. Sitten tullaankin tilaan, johon ikäraja on 12 vuotta. Menen pieneen koppiin ja saan 3D-lasit päähäni. On 1.2.1940 läntisellä Karjalankannaksella Summassa ja minä olen vartiomies. Tähyilen ympärilleni Mannerheim-linjan bunkkerista miljoonalinnakkeelta, siipimuurin vierestä.

Mitä sinä ottaisit mukaasi, jos edessä olisi evakkotaival?

Edessäni on taisteluissa kaatunutta metsää ja tuhottuja panssarivaunuja. Lentokoneiden ääni alkaa kuulua yhä lähempää ja samassa havaitsen vihollisen joukot. Tykkituli yltyy ja kranaatit lentävät koko ajan lähemmäksi, kunnes ympärilläni on enää vain harmaata. Ja hiljaista.

Museon avustaja avaa kopin oven ja ojennan hänelle 3D-lasini. Kurkussani on pala ja saan mumistua vain lyhyen kiitoksen. Ajatukseni ovat heidän luonaan, joille tuo kokemus oli totta. Heidän, joiden helvetti ei loppunut virtuaalinäytöksen päättymiseen.

Matka jatkuu Muistin alakerrassa, jossa voi seurata aikajanaa sodasta nykypäivään ja pohtia tykönään valtaa ja sen tuomaa vastuuta. Kosketusnäytöillä pääsee myös kokeilemaan minkälaisia linjauksia itse tekisi päättäjänä esimerkiksi avoimen tiedonkulun suhteen, jos maassa olisi sota.

Millaisia olivat sodan tuomat lieveilmiöt, entä ihmisten arki? Mitä ajatteli sotalapsi ja miten kotirintama kesti? Muistissa tarinat kerrotaan ihmisten omasta näkökulmasta. Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa, ja tekee sen vaikuttavasti.