Susi kuuluu Suomen luontoon – ”Satunnaiset havainnot eivät vielä kerro reviirin muodostumisesta”

Kuvituskuva: Pixabay.

Viime viikkoina on uutisoitu erinäisistä susihavainnoista Sastamalassa ja spekuloitu suden käytöstä. Susihavainto esimerkiksi traktorista ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Monet meistä ovat päässeet lähelle villieläimiä istuen työkoneessa tai autossa. Villieläimet eivät pelkää koneita, eivätkä myöskään yhdistä ihmisen olevan sen sisällä, ellei sieltä astu näkyvästi ulos. Susi ei ole tässä poikkeus.

Sastamalassa ei ole ollut yli sataan vuoteen susilaumaa, joten on ymmärrettävää, että meidän sukupolveamme lajin paluu pelottaa, eikä tätä pelkoa ole syytä vähätellä. Kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan Sastamalassa ei tällä hetkellä ole todennettua susireviiriä (eli laumaa). Suden perusbiologiaa on oma reviiri. Yhdellä reviirillä (n. 1000 neliökilometriä) on vain yksi lauma, jonka alueelle ei hyväksytä lauman ulkopuolisia yksilöitä.

Lauman reviirin sisällä, usein kaukana asutuksesta on ns. ydinreviiri, missä myös synnytys- sekä siirtopesät sijaitsevat. Ydinalueella on paljon merkkejä susista, sen ulkopuolella sudet liikkuvat vaihtelevammin ja harvemmin saaliseläinten perässä, merkaten reviirin rajat ja sen ulkopuolelle poistuvat vain sukukypsyyden saavuttaneet laumasta pois lähtevät aikuistuneet pennut, jotka vaeltavat useita satoja kilometrejä omaa reviiriä ja kumppania etsiessään.

Satunnaiset susihavainnot eivät siis vielä kerro reviirin muodostumisesta. Tiettävästi myös Punkalaitumen lauman sudet vierailevat välillä myös Sastamalassa.

Metsästys ei niin yksinkertaista kuin annetaan ymmärtää

Moni miettii kaatolupien aiheellisuutta. Toki ammuttu susi ei häiritse enää ketään. On hyvä kuitenkin tiedostaa, että metsästystilanteessa voi pahimmillaan käydä niin, että jompikumpi alfayksilöistä kaatuu vahingossa, jolloin laumadynamiikka sekoaa ja muodostuu häiriökäytöstä ja entistäkin isompi ongelma muun muassa alueen karjankasvattajille.

Susien metsästys ihmisarkuuden toivossa ei ole niin yksinkertaista, kuin annetaan ymmärtää. Susi karttaa ihmistä luonnostaan. Se ei kuitenkaan ymmärrä meidän pihojemme näkymättömiä rajoja, kuten eivät ymmärrä muutkaan villieläimet. Susi on äärimmäisen sopeutuvainen eläin eikä reviirin muodostumista estä rikkonaiset metsäalueet. Susi on meidän luontoomme kuuluva laji, joka osaltaan säätelee hirvieläinkantoja.

Suden käytöstä ja elintapoja ei opi tuntemaan muuta kuin jalkautumalla itse susilauman jäljille.

Havainnot lisääntymässä myös Sastamalassa

Luonnonvarakeskus määrittää parhaillaan suden suotuisaa suojelutasoa, joka valmistuu syksyllä 2022. Siinä määritellään pienin geneettisesti elinvoimainen populaatio. Yksilömäärä on Suomessa n. 300 suden luokkaa (kanta-arvio maaliskuussa 2022) ja Länsi-Suomeen sijoittuu 41 reviiriä.

Havainnot myös Sastamalassa tullee siis lisääntymään.

Sammaljoella tapahtunut erittäin valitettava ja surullinen tapaus oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan Sastamalassa. Samanlaista kohtaloa en silti toivo kenenkään lemmikille ja lähetän osanotot perheenjäsenensä menettäneille.

Suden näkökulmasta satunnainen koiravahinko ei ole kovin poikkeuksellinen. Alueeseen mieltynyt susi poistaa tilaisuuden tullen vieraan koiraeläimen metsästä kilpailijana. Asia on eri, mikäli susi/sudet erikoistuvat saalistamaan järjestelmällisesti pelkkiä koiria, silloin kyse ei ole enää suden normaalista käytöksestä. Tästä harvinaisemmasta käytöksestä tuskin on kyse Sastamalan valkohäntäkauriskannan ollessa erittäin vahva.

Vahinkoja voi ennaltaehkäistä

Painotankin vahinkojen ennaltaehkäisyä. Havaintojen lisääntyessä, pitäisi tiedostaa, että lemmikkejä ei kannata pitää irti ja ottaa ne mahdollisuuksien mukaan sisään yöksi tai vahvistaa tarhoja. Harmillista on, että karjatilalle saa petoaidan vasta petovahingon sattuessa, aitatarpeet saa Riistakeskukselta ilmaiseksi ja pystytykseen saa usein talkooapua joiltain luonnonsuojelujärjestöiltä. Myös karkoitustoimenpiteitä voidaan tehdä.

Mikäli epäillään, että Sastamalan alueella olisi enemmän susia, sen selvittämiseen on keinoja: riistakamerat ja DNA-keräys, johon jokainen voi osallistua koulutuksen käytyään. Näin saataisiin selville muun muassa se, ovatko havaitut yksilöt Punkalaitumen laumaa vai eri yksilöitä.

Kuitenkaan muutaman susihavainnon perusteella ei ole syytä ensimmäisenä vaatia kaatolupia tai lietsoa pelkoa, vaan tiedottaa suden biologiasta ja etologiasta puolueettomasti sekä panostaa vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja puuttua petoeläimen poikkeavaan käytökseen vasta sitten, kun se oikeasti on sitä.

Sastamalan ympäristöyhdistys

Maija Siuko, puheenjohtaja

Salla Saarinen, hallituksen jäsen

Poimintoja