Lauttakylän lukiossa opiskelevien Erika Pajun ja Johanna Sadonojan kello soitti viime perjantaina varttia vaille viisi aamulla. Elli Huhtala keräsi peiton alla voimia tulevaan päivään vielä reilun tunnin pidempään.
Kellon lähestyessä iltayhdeksää kolmikko myöntää väsymyksen alkavan painaa. Vanhojenpäivän kolme tanssinäytöstä ovat vaatineet veronsa.
”Mutta eiköhän tässä tule uutta virtaa, kun pääsemme jatkoille. Matkalla Karhiniemen kyläkartanolle ehtii ottaa ehkä viiden minuutin torkut”, neidot naurahtavat.
Yhdeksään perinteiseen ja yhteen tanssijoiden omaan tanssiin on heittäydytty sellaisella antaumuksella, että kolmikko veikkaa jalkojen olevan hellänä vielä viikonlopun jälkeenkin.
”Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.”
Pitkään odotettu tanssiaispäivä
Tanssiaispäivä on sujunut Pajun, Sadonojan ja Huhtalan mukaan hienosti. Edes jännitys ei ole päässyt missään vaiheessa ottamaan valtaa.
”Se oli vähän yllättävää. Ajattelin, että ennen esitystä jännittäisi, mutta sellaista tunnetta ei ole tullut missään vaiheessa”, Paju sanoo.
Kolmikon mukaan vanhojenpäivää on odotettu pitkään.
”Varmasti siitä asti, kun olen päättänyt tulla lukioon”, Sadonoja myöntää Pajun ja Huhtalan nyökytellessä vieressä.
Ensimmäisiä tanssiaskelia alettiin harjoitella syyskuussa. Tanssipari valittiin kuitenkin jo huomattavasti aiemmin.
”Se oli ykkösen kevättä, kun aloin miettiä, kenen kanssa tanssiminen olisi hauskaa. Minulle tärkein kriteeri oli ehdottomasti se, että juttujen pitää toimia yksiin, jotta päivästä tulee kiva”, Paju kertoo.
”Ja kyllä me todellakin olemme nauraneet tänään”, Pajun kanssa tanssinut Sadonoja vakuuttaa.
Täysin ilman kommelluksiakaan päivä ei ole sujunut. Vaikka tanssiaskeleita on harjoiteltu yhteensä kymmeniä tunteja, onnistui Sadonoja silti astumaan Pajun mekolle.
”Pienet taisteluarvet siitä jäi”, Paju sanoo ja osoittaa satiiniunelman helmaan ilmaantunutta langanjuoksua.
Rokkaaminen rokkasi
Täyttä yksimielisyyttä vanhojen tanssien parhaasta tanssikappaleesta ei ole, mutta Huhtala, Sadonoja ja Pajunen pitivät kaikki rockista.
”Koska siinä oli soolo, johon sai keksiä itse oman osuuden”, Huhtala perustelee.
Hankalin opeteltava oli katrilli.
”Ei siksi, että askeleet olisivat vaikeat, vaan siksi, että siinä oli todella vaikea muistaa, missä järjestyksessä kuviot tulevat”, Pajunen sanoo.
Vanhojenpäivä merkitsee perinteisesti lukion toisen vuosikurssin opiskelijoiden siirtymistä koulun vanhimmiksi. Huhtalaa, Pajusta ja Sadonojaa tämä tosiasia pelottaa.
”Aika on kulunut hurjan nopeasti. Aivan juuri vasta aloitimme lukiossa ja kohta edessä ovat kirjoitukset. Sen jälkeen pitäisi tietää, mitä haluaa elämältään”, kolmikko kauhistelee.
