”Tyrvään pappi” Osmo Ojansivu luki loppuunmyydyn elämäkertansa äänikirjaksi, mukana myös uusia pohdintoja – ”Nyt voin sanoa: Aamen, se on tehty”

Osmo Ojansivulle Alueviestin toimitiloissa oleva Iskelmän radiostudio on sekin tuttu paikka, vaikka äänikirjaa ei siellä nauhoitettukaan.

Entinen kirkkoherra, nykyinen eläkeläinen Osmo Ojansivu kirjoitti elämästään kirjan vuonna 2019. Papiksi syntynyt – Tie joka minulle annettiin (Warelia) oli niin suosittu opus, että se myytiin loppuun puolessa vuodessa.

Jo julkaisutilaisuudessa Vanhan kirjallisuuden päivillä moni kyseli Ojansivulta, mahtaako elämäntarinaa olla saatavilla myös äänikirjana.

”Nyt voin ilokseni kertoa kaikille, että kirjani elinkaari jatkuu. Äänikirjassa on uusiakin pohdintoja, eli jotakin uutta heille, jotka ovat painetussa muodossa kirjan jo lukeneet”, Ojansivu kertoo.

Ojansivu kirjoitti menneen syksyn ja talven aikana kirjaan viisi pitkää lisälukua. Lisäksi lopussa on laulu, jonka hän lauloi kanttori Anu Mattilan säestämänä.

Mahtaako äänikirja olla aina tarinaan uppoutujalle erilainen kokemus kuin painettu sana?

”Varmasti näin on. Luin kirjan itse, eli siinä kuuluu konkreettisesti minun ääneni, minkä myötä joku voi huomata kokonaisuudesta uusia asioita.”

Kirja äänitettiin paikallisin voimin, sastamalalaisen Miikka Kerkkäsen kotistudiossa ja Warelian kustannustoimittaja Salla Yli-Erkkilän ohjauksessa. Ojansivu kertoo jännittäneensä äänensä kestävyyttä, puheet ja laulamiset kun ovat viime aikoina jääneet vähemmälle.

”Minulla oli niin kotoisa ja mukava olo näiden ammattilaisten kanssa, he mahdollistivat tämän.”

Kolmen tunnin mittainen lukurupeama oli Ojansivun maksimisuoritus. Niitä tarvittiin yhteensä neljä. Keskeytyksiä tuli useita, sillä virhe lipsahti Ojansivun mukaan helposti, vaikka teksti oli lukijan omasta kynästä lähtöisin.

”Siinä mielessä ääneen lukeminen oli yllättävän haastavaa. Lisäksi piti kiinnittää huomiota sanojen painotuksiin, sillä se voi vaikuttaa siihen, miten kuulija kuulemansa ymmärtää.”

Muistatko vielä muistelmat?

Kirjassaan Osmo Ojansivu kuvaa rohkeasti elämänsä ja uransa kipupisteitä. Rakastetusta papista tuli suosittu kirkkoherra, joka joutui myös ikävän julkisuuden kohteeksi.

Ojansivu kirjoittaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tuhopoltosta ja jälleenrakennuksen ihmeestä, häneen henkilönä kohdistuneista ilkeistä puheista ja suoranaisesta vainosta sekä kirkkoa ja seurakuntaa repineistä ristiriidoista.

Kirja kertoo millaista on olla pappina, johtajana ja ihmisenä perinteen ja uuden ajan puristuksessa. Ojansivulle kirjoittaminen oli myös tilinteko menneisyyden kanssa, osa toipumisprosessia ja mielenrauhan saavuttamista.

Nostiko työ äänikirjan parissa vielä tunteita pintaan?

”Ei oikeastaan, olen sinut kaiken menneen kanssa. Äänikirjan myötä voin nyt voin sanoa: Aamen, se on tehty ja valmis”, Ojansivu vastaa.

Osmo Ojansivu Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla. Alkuperäinen kuva: Minna Isotalo / Wareliaani-lehti.

Pappina oman veljen hautajaisissa

Äänikirjaa varten kirjoitetussa lisäosassa Osmo Ojansivu jatkaa elämänsä ja pappeutensa pohtimista. Omien sairauksiensa myötä hän on miettinyt viime aikoina paljon myös kuolemaa.

Parantumaton, tällä hetkellä remissiovaiheessa oleva verisyöpä ja mahdollisesti liikuntakyvyn Ojansivulta hiljalleen vievä ääreishermostoon vaikuttava polyneuropatia pakottivat hänet luopumaan työstään, jota hän oli tehnyt suurella palolla vielä eläkkeelläkin.

”Eläkkeellä nautin työstäni aivan suunnattomasti. Minulla ei ollut enää kiire lähteä pois hautajaisista tai kastejuhlista, sain antaa paljon. Ja sain itsekin paljon.”

”Työni loppui siihen, kun siunasin vanhimman veljeni hautaan. Ympyrä sulkeutui ja minusta tuli lopulta oman perheeni pappi”, hän miettii.

Ojansivun mukaan perheettömän ihmisen elämään työnteon loppuminen tuo tyhjyyden. Kun kiire loppuu, täytyy osata olla itsensä kanssa enemmän kuin ennen.

Hän seuraa uutisia, Sastamalan, Suomen ja maailman politiikkaa, kuuntelee musiikkia, käy viikoittain kaupungin ja veteraaniyhdistyksen järjestämissä kuntopiireissä.

”Puoli kilometriäkin on minulle liian pitkä matka kävellä, mutta vielä en ole tarvinnut rollaattoria. Sellainen minulla on valmiiksi hankittuna.”

Ojansivun päiväohjelmaan kuuluu myös lounas kodin seinien ulkopuolella. Kauppareissuista on tullut tärkeitä. Hän saattaa viipyä kaupungilla parikin tuntia.

”Nautin siitä, kun ihmiset tulevat juttelemaan. He kohtaavat minussa edelleen myös papin, mutta kaikki virallisuus on kadonnut. Minusta on tullut ihmisten pappi.”

Ojansivun teos on kuunneltavissa BookBeat- ja Storytel-palvelussa.