Aivan ensimmäisen nukkekotinsa Päivikki Ristiniemi sai alle kymmenvuotiaana.
”Se oli sellainen perusnukkekoti, jossa ei ollut portaita eikä ikkunoita”, Päivikki kuvailee. Tuo 70-luvulla saatu nukkekoti on hänellä edelleen tallella.
”Kyllä se taitaa olla se rakkain niistä kaikista. Siitä en ikinä luopuisi.”
Lapsuudessa nukkekoti kuului leikkeihin, mutta keräilyharrastukseen Päivikki hurahti vasta aikuisiällä.
”Se oli se tyypillinen kuvio, kun annat pikkusormen… Se vie koko käden. Minulla vei tämä harrastus. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun kymmenisen vuotta sitten olin työhön liittyvillä koulutuspäivillä Tampereella. Sillä reissulla tulin ostaneeksi nukkekodin, ja niinpä matkustin koulutuksesta kotiin talo auton takapenkillä”, Päivikki kertoo. Siitä saakka hän on keräillyt nukkekoteja ja niihin liittyviä tarvikkeita. Paljon hän on askarrellut itsekin.
”Omien taitojen haastaminen kiehtoo ja samoin ”aarteiden” löytäminen. Pikkuruisten kotien sisustus on myös hyvin luovaa puuhaa.”
Aarteilla Päivikki tarkoittaa löytöjä, joita hankkii valmiina suoraan kaupasta tai muilta harrastajilta – ja lisäksi materiaaleja, joista tulee idea johonkin.
”Kerran esimerkiksi löysin kirpparilta vanhan, puisen juomapullotelineen. Näin heti, että siitä saisi loistavan ullakkoasunnon. Ja sellainen siitä myös tuli.”
Netin kautta pystyy ostamaan paljon tuotteita ja nukkekotiharrastajilla on somessakin aivan omat ryhmänsä, joiden kautta jaetaan ideoita sekä myydään ja etsitään tuotteita. Oma kattojärjestökin on olemassa, Nukkekotiharrastajat ry. Päivikki on yhdistyksen jäsen.
Yhdistys järjestää muun muassa kerran vuodessa Tampereella Vapriikissa nukkekotimessut.
”Se on tärkeä tapahtuma, jossa pääsee tapaamaan muita harrastajia. Paljon ystävyyssuhteitakin on syntynyt harrastuksen kautta”, iloitsee Päivikki.
Ennen nukkekodit miellettiin pelkästään lasten jutuksi.
”Ei enää. Aikuisia nukkekotiharrastajia on paljon, jopa miehiäkin. Tiedän erään miehen, joka on todella taitava tekemään puisia huonekaluja nukkekoteihin. Se on tarkkaa hommaa”, mainitsee Päivikki.
Kotona Sastamalan Keikyässä hänellä useita kymmeniä nukkekoteja sisustettuina.
”Niille on varattu yksi aivan oma huone, mutta ovathan ne levittäytyneet vähän muuallekin asuntoon. Isännän mielestä vähempikin riittäisi”, nainen naurahtaa.
Idea jonkun tietyn miljöön rakentamisesta syntyy milloin mistäkin. Vaikkapa laulun sanoista, joista tulee jokin idea. Tai yhdestä esineestä, jonka ympärille ajatus alkaa rakentua.
”Tarina alkaa ikään kuin elää omaa elämäänsä”, Päivikki sanoo. Ja sitten alkaa luova prosessi, johon liittyy sopivien materiaalien hankinta.
”Puhumme harrastajien keskuudessa ”minisilmästä”, kyvystä nähdä asiat miniatyyrikoossa ja tehdä sen perusteella löytöjä.”
Kekseliäisyyttä ja luovuutta pikkuruisten miljöiden rakentaminen vaatiikin. Ja tietysti kykyä heittäytyä – ja sopivan annoksen leikkimielisyyttä. Näitä ominaisuuksia Päivikki saa käyttää myös työssään resurssilastenhoitajana.
”Lapsenlapsistani Nenna on kiinnostunut nukkekodeista, mutta ei ole niistä kuitenkaan ihan yhtä innoissaan kuin minä. Nenna on enemmän heppatyttöjä. Pienille leikkihevosilleen hän on rakentanut tallin”, Päivikki nauraa.
Päivikki Ristiniemen nukkekotinäyttely on auki Kiikoisten kirjastossa kirjaston aukioloaikoina toukokuun ajan.
