MTV:n leppoisaksi sunnuntai aamun viihteeksi tarkoitettu aamulähetys sisälsi valheita ja maanviljelijöiden mustamaalausta. Nyt asialla oli toimitusjohtaja Ville Wahlberg Baltic Sea Action Groupista punaisessa kravatissaan.
Hän aloitti heti sillä, että maanviljelijät käyttävät valtavasti liikaa lannoitteita. Nämä valtavat määrät eivät imeydy peltoihin, vaan valuvat Itämereen. Täydellistä valhetta ja harkittua propagandaa, johon MTV:n toimituksellinen johto antaa kanavan ja vapaa kädet.
Kysyn Ville Wahlbergilta, mihin tieteelliseen tutkimukseen perustui ohjelmassa esitetty pääviesti, ”maanviljelijät käyttävät valtavasti liikaa lannoitteita”. Todellisuudessa lannoitteet ovat viljelijöille kalliita ja niitä käytetään tarkasti vain kasvien kasvuun tarvittavia määriä.
MTV:n myötävaikuttamalla propagandalla vaikutetaan tv:n katsojiin ja poliitikkoihin. Todellisuudessa lannoitteita käytetään nykyisin liian vähän ja siitä johtuvat satotasojen lasku ja laatuongelmat. Toki näihin tekijöihin vaikuttavat myös sääolosuhteet.
Keskustelussa annettiin ymmärtää, että Itämeren pohjakasvillisuudesta ja eliöistä on kolmas osa tuhoutunut päästöjen vuoksi. Sitä ei kerrottu, että tämä alue on eteläisellä Itämerellä. Propaganda jatkui Wahlbergin itsekehulla, että he ovat yrittäneet opetta viljelijöitä lannoituksessa ja pellon rakenteen parantamisessa. Kysyn toimitusjohtajalta edelleen, kun Suomessa on 40 000 viljelijää, onko hän kouluttanut 10 vai 20 viljelijää ja millä osaamisella.
Propagandan tunnusmerkkejä on se, että jätetään hyvinkin oleelliset asiat kertomatta. Itämeren pohjan kuolleisuus johtuu Itämeren eteläosien syvänteiden hapettomuudesta. Hapettomuus taas johtuu Pohjanmereltä tulevien happea tuottavien suolavesipulssien toistuvuuden romahtaminen. Tämän vaikutukset heijastuvat virtauksien vuoksi meidän Saaristomerelle asti. Tämä Itämeren keskeinen ikuinen ongelma, ”unohtui” Wahlbergilta tietysti.
Baltic Sea Action Group edustaa yhtä lukuisista tahoista, jotka kuuluvat ns. Itämeri-instituutioon. Tämän instituution tiukkaa konsensustyyppistä ajattelumallia hallitsee rehevyysparadigma. Ongelmaan on aina syy ja syyllinen. Tätä rehevyysparadigmaa ei kuitenkaan ole asetettu kriittiseen tieteen testiin. Matti Lappalaisen väitöskirjassa 2018 on tähän paneutunut. Väitöskirja antaa kokonaisvaltaisen tilannekuvan vapaana ryhmäajattelusta.
Jukka Tuori
agronomi
Huittinen
Levität vääristelevää propagandaa ehkä vilpittömässä uskossa, että koko muu maailma on väärässä ja että sinulla on ainoa todenmukainen ja hyödyllinen tieto, jonka perille meno on taattava. Sinusta on oikeutettua suuren tavoitteesi saavuttamiseksi valikoida esittämäsi tiedot ja argumentit jättäen oleellista, propagandasi kumoavaa tietoa pois.
Itämerellä on toki ollut aina hapettomia pohjia. Suolapulssien välisten hapettomuusjaksojen kattama merenpohjan ala on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Täysin hapettomat ja kuolleet alueet, joissa on myös rikkivetyä, ovat selvästi yleistyneet. Syynä on Itämeren yleinen rehevöityminen ja Atlantilta tulevien hapekkaiden suolavesipulssien muuttuminen harvinaisemmiksi. Itämeren syvänteiden tila on jo niin huono, että nämäkin pulssit parantavat tilannetta vain lyhyen aikaa.
Itämeren vakavin ongelma on rehevöityminen. Sen näkyvin seuraus on jokavuotinen meren rannikot kattava sinileväkukinta. ilmiö on tuttu myös sisävesillä. Sinilevän, oikeammin syanobakteerin massaesiintyminen johtuu meriveden fosforipitoisuuden kasvusta. Mistä fosfori tulee mereen? Sen määrää eivät säätele suolapulssit.
Fosfori on elämälle välttämätön alkuaine eikä sille ole vaihtoehtoa. Sen tuotannosta noin 80 % käytetään lannoitteisiin. Fosforin kiertokulusta osa päätyy vesistöihin. Merkittävimmät vesistöjen fosforikuormittajat ovat maatalouden ylilannoitus ja karjan lanta. Näihin molempiin voidaan vaikuttaa ja on jo vaikutettu esimerkiksi rajoittamalla lannoitteiden käyttöä maataloudessa ja sääntelemällä lannan levitystä pelloille. Myös kipsin levittämistä kriittisimmille pelloille fosforia sitomaan on onnistuneesti kokeiltu.
Kaikkialla, missä maaperää pyritään kuivattamaan ojituksilla, aiheutetaan eroosiota ja fosforin liukenemista veteen. Tätä ei ole suometsien ja turvesoiden osalta lähdetty korjaamaan oikeastaan lainkaan.
Yhdyskuntien jätevedet ovat myös fosforin lähteitä, mutta nykyaikainen jätevesien puhdistus on ratkaissut tämän ongelman.
Valistuneiden, ammattitaitoisten viljelijöiden luontoa kunnioittava toiminta parantaa kovin hitaasti Suomenlahden, Pohjanlahden ja saaristomme rehevöitynyttä tilaa, jos vain peltojen valumia kyetään vähentämään, eikä puututa muihin fosforikuormittajiin.
Vesistöjen rehevöityminen on peltoviljelyä laajempi, kaikenkattava ongelma, jota ei ratkaista väittelemällä yksittäisten oireiden aiheuttajista. Rehevöityminen itsessäänkin on vain pieni osa aiheuttamastamme luontotuhosta. Menneen maailman opein luontoa riistävien harrastama hyökkäily uutta tietoa ja asiantuntijoita vastaan on paitsi tietämättömyydestä kumpuavaa tyhmyyttä, myös välttämättömiä suojelutoimia jarruttaessaan tulevien sukupolvien elämän vaarantavaa toimintaa.