Missä rakennetaan Herra Hakkaraisen talon lavasteita, entä huvipuistojen erilaiset hahmot tai elämyspuistojen rekvisiitta?
Kuka tekee teattereiden ja oopperoiden lavasteet tai örkit leffatuotantoihin?
Niistä vastaavat lavasterakentajat, joita koulutetaan Sastamalassa.
Opiskelijoita Sasky koulutuskuntayhtymän lavasterakentajapuolelle tulee ympäri Suomen.
”Pohjoisimmat ovat tulleet Kittilästä ja itäisimmät Lappeenrannasta. Joka puolelta maata tulee opiskelijoita, mutta onpa meillä täällä tällä hetkellä yksi nuori mies, joka on tullut suoraan paikallisen peruskoulun penkiltä”, kertoo lavasterakennusalan opettaja Mauri Mäkelä.
Lavasterakentamisen lisäksi osastolta voi suuntautua myös kädentaidonohjaajaksi.
”Täällä suoritetaan taideteollisuusalan perustutkinto. Lavasterakentajat kuuluvat tuotteen valmistuksen osaamisalaan ja kädentaidon ohjaajat käsityön ohjaustoiminnan osaamisalaan”, tarkentaa Mäkelä.
Kädentaidonohjaajat voivat vetää erilaisia kerhoja ja järjestää esimerkiksi käsitöihin perustuvaa toimintaterapiaa. Monet ryhtyvät itsenäisiksi yrittäjiksi.
Lavasterakentajia työllistävät teatterit, oopperat, elokuva- ja tv-tuotannot, elämys- ja seikkailupuistot sekä mainosala.
”Valmistuneille riittää töitä. Kaikki lavasterakentajat, jotka haluavat työllistyä kyllä työllistyvät”, vakuuttaa Mäkelä.
Saskyn lisäksi vain Outokummussa on vastaavaa koulutusta tarjoava oppilaitos Suomessa.
Alalla kiehtoo monipuolisuus.
”Ongelmanratkaisu on tärkeä osa lavasterakentajan työtä. Työt vaihtelevat ja menetelmät ja materiaalit pitää valita työn mukaan. Pitää miettiä myös kuljetettavuus, ja kuinka elementti kootaan kohteessa. Jos lähdetään tekemään useamman metrin pituista ja korkuista lavastetta, siinä on oma miettimisensä”, mainitsee Mäkelä.
”Työ pitää ajatella ”palasina”. Tilaaja ei välttämättä tiedosta, mikä on mahdollista toteuttaa, joten vastuu jää lavasterakentajalle. Suunnittelu on suuri osa tätä työtä”, painottaa Mäkelä.
”Opiskelijoiden kanssa on pyritty siihen, että he osallistuvat materiaalien hankintaan. Heidän pitää oppia arvioimaan, miten kauan projektiin kuluu aikaa ja laskea myös materiaalikustannukset. Se on oleellinen taito siinä kohtaa, kun pitää itse hinnoitella työnsä.”
Lavasterakentaminen on käsityöammatti, mutta monet nykylaitteet helpottavat työtä.
”Meillä on käytössä uudenlaista tekniikkaa, kuten 3D-skanneri, ja tietokoneella käskytettävä styroksileikkuri sekä suurkuvatulostin”, Mäkelä luettelee.
”Lisäksi meillä on puuosastolla uusi CNC-jyrsin, jota tulemme myös käyttämään. On hyvä oppia ennakkoluulottomasti käyttämään näitä työtä helpottavia masiinoita.”
Lavasteita rakennetaan hyvin erilaisista materiaaleista.
”Puuta käytämme eri muodoissa, jopa puupurua ja -pölyä. Esimerkiksi sahanpurusta ja liimasta sekoitettavasta massasta saa mainiosti tehtyä rappausta muistuttavan pinnan. Käytämme myös sahavaraa, levyjä ja erilaisia muita puujalosteita”, linjaa Mäkelä.
Myös erilaiset metallit ovat käytössä.
”Kanaverkot, lattateräkset, huonekaluputket muun muassa.”
Tekstiileitäkin käytetään paljon, samoin rakennusteollisuuden eristemuoveja kuten styroksia.
Keveytensä ja helpon työstettävyytensä ansiosta se on erittäin monipuolinen materiaali.
”Hahmojen, kuten tuon katossa roikkuvan suuren lohikäärmeen selkäranka koostuu putkista.”
Materiaaleihin kuuluvat myös kipsit ja betonit, sekä valettavat muovit kuten akryylihartsi ja epoksi.
Kierrätysasiatkin huomioidaan.
”Se, mikä jollekin on roskaa, voi olla meille arvokasta käyttömateriaalia.”
Viimeistelyssä maalit ovat suuressa roolissa.
”Maali tekee ihmeitä, pintakäsittely on todella tärkeä juttu. Käytämme pinnoittamiseen maalien lisäksi kaikkea lehtikullasta betoniin. Pintastruktuuri on tärkeä osa kokonaisuutta”, Mäkelä toteaa.
Hänen mukaansa ala sopii ennakkoluulottomille.
”Usein kysytään, pitääkö olla hyvä kuvaamataidossa, mutta se ei ole mikään edellytys. Olemme enemmän luovia käsityöläisiä kuin taiteilijoita. Ei kuvallisen ilmaisun taidoista tietenkään mitään haittaakaan ole.”
Tällä hetkellä työn alla on Tampere-talossa esitettävän La Traviata-oopperan lavasteita.
Lavasterakentamisen oppii vain tekemällä.
Koulussa tehtävien projektien lisäksi opiskeluun kuuluu työssäoppimisjaksoja.
”Olen ollut tekemässä Särkänniemen Karmivaan Karnevaaliin sokkeloa ja Ruoveden kesäteatterissa tein Ronja Ryövärintytär-näytelmän lavasteita. Olen ollut myös leffakuvauksissa rekvisitöörin apuna”, kertoo kolmannen vuoden opiskelija Lahja Koskikallio.
Kädentaidonohjaajaksi erikoistuva Outi Ylinen päätyi opintojen pariin puolivahingossa.
”Lapselle katseltiin opiskelupaikkoja, mutta sellainen löytyikin äidille. Olen aina harrastanut kädentaitoja”, paljastaa Ylinen.
Hänelläkin on menossa jo kolmas vuosi ja ala tuntuu omalta.
”Yllätyin siitä, miten vähän täällä on teoriaa. Saa oppia tekemällä, se on hyvä”, Ylinen iloitsee.
Helena Hillo on ensimmäisen vuoden opiskelija. Hän on myös viihtynyt hyvin koulussa.
”Minulle suositeltiin tätä koulua ja tämä oli tässä lähellä, olen tykännyt olla”, sanoo Hillo.
Kiinnostuneille opettajalla ja oppilailla on viesti:
”Tulkaa tutustumaan ja katsomaan, mitä tällä tehdään.”
Lavasterakentajaopinnot kestävät kolme vuotta ja opiskelemaan voi hakea peruskoulupohjalta.
