Pääskyset lentävät taivaalla huikeita kaaria, lintujen ääniä kuuluu kaikkialta ja maisema vihertää – kesä on saapunut Mattilan tilalle.
Täällä lapsuudenkodissaan Kiikoisissa Veera Mattila voi edelleen olla se ”tavallinen maalaistyttö”.
Urheilumenestyksen myötä hän on tullut tunnetuksi. Julkisuuteen on ollut totuttelemista.
”Sekin puoli kuitenkin kuuluu tähän”, hän tietää.
Kannustusjoukkoja on kotipitäjässä paljon – oman kylän tytöstä ollaan kylillä ylpeitä.
Sastamalan vuoden junioriurheilijaksi valitseminen oli Veeralle iso juttu.
Hienoa oli myös Kuorsumaan kyläseuran stipendin muodossa myöntämä tuki. Sponsoreitakin on löytynyt.
”On tuntunut hyvältä, kun olen saanut arvostusta hyvin menneestä kaudesta.”
Mitä Veera Mattilalle kuuluu tällä hetkellä?
”Voisi kuulua parempaakin”, vastaa Veera.
Alkuvuosi meni kovaa kisakuntoa rakentaessa huipputason treenileireillä Etelä-Afrikassa ja Portugalissa.
Portugalin leirin lopulla tapahtui kuitenkin jotakin odottamatonta.
”Minulle tuli jalkavamma, oikean jalan pohje kipeytyi. Olen tosi hyvin säästynyt tähän saakka kaikilta vammoilta, mutta nyt tilanne on tämä”, Veera kertoo.
Kuvauksissa jalassa ei ole havaittu mitään poikkeavaa, mutta valmentaja Sami Nikkilä on ottanut asian vakavasti ja jarrutellut juoksijan menoa.
Kisoihin ei ole ollut asiaa vielä – jalan on annettava parantua kunnolla – muuten vaiva vain pitkittyy.
”Treeniohjelma ja kesän kisakausi piti miettiä uudelleen. Koko pakka meni sekaisin. Tänä vuonna kisakauden aloitus venyy tämän takia”, harmittelee Veera.
”Vamma on kuitenkin onneksi niin pieni, että ei tässä ole hätää – sen takia kisavauhtista juoksua ei kuitenkaan ole nyt reiluun kuukauteen voinut tehdä. Muuta treeniä olen kyllä tehnyt koko ajan. Pyöräilyä ja kuntosalitreeniäkin – sellaista kestävyyskuuria.”
Ajatus kesän EM-kisojen väliin jäämisestä oli kaikista suurin isku.
”Tämä olisi ollut erityisvuosi, ja nyt en sitten EM-kisoihin pääsekään. Onneksi kisakesää on jäljellä EM-kisojen jälkeenkin”, pohtii Veera.
Urheilijan elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä – ja tunnetusti myös loukkaantumisia.
”Tämä on ollut kasvun paikka itselleni”, myöntää Veera.
”Olen kuitenkin hyväksynyt tilanteen. Olen niin nuori urheilija, että vielä on mahdollista päästä moniin arvokisoihin mukaan.”
Menestys on tuonut kiinnostusta, faneja ja fanipostia, sponsoreita ja paineitakin.
Omat ja toisten odotukset ovat korkealla.
Treenaamisen ohella myös opiskelut ovat vaatineet aikaa ja huomiota.
”Kevät oli tosi tiivis. Urheilun lisäksi oli suoritettavana samalla koulukursseja”, biologiaa Turun yliopistossa opiskeleva Veera selvittää.
Kesä tuo mukanaan helpotusta aikatauluihin ja vapaa-aikaakin jää.
Kotitilalla hän puuhastelee mielellään – Veeralta sujuvat kaikki hommat traktorilla tehtäviä töitä myöten.
Kodin perintönä tullut maalaisjärki ei ole karannut myöskään menestyksen myötä, se on pitänyt Veeran jalat maassa.
Urheilija on säilyttänyt myös nöyryytensä, vaikka kisakentillä hänestä kuoriutuukin esille anteeksipyytelemätön taistelija.
Ulkoilun lisäksi muitakin rentoutumiskeinoja on.
”Tykkään lukea fantasiakirjoja, ne on mun juttu. Ja juonessa saa olla myös romanssia mukana. Kirjat irrottavat arjesta tehokkaasti”, paljastaa Veera.
Nuori nainen on onnekas, sillä suuren perheen tukijoukkoihin voi aina luottaa – ja kotitilalle kaikki jo aikuiset lapset ovat aina tervetulleita. Siellä sisarukset näkevätkin usein toisiaan.
Turvallisuutta elämään tuo myös pitkäaikainen valmentaja Sami Nikkilä, joka on Veeralle tuttu jo kouluajoilta – hän on Veeralle kuin ”toinen isä”.
Tärkeisiin ihmisiin lukeutuu tietysti myös poikaystävä Jonne Suutari, jonka kanssa Veera on seurustellut jo seiskaluokalta saakka. Läheisten tuki on tärkeää.
”Ja toki täällä äidin lihapatojen äärellä huolto pelaa paremmin kuin Turussa opiskelijakämpässäni. Äiti myös kuskaa minua kisoihin”, valoisa Veera iloitsee.
”Alkukesästä minut jo varmasti nähdään kisakentillä.”
Haastattelun jälkeen Mattila aloitti kisakautensa pinkomalla hopeaa Jyväskylän GP-kisassa 800 metrillä.
