Vammalan Seuratalo, tuttavallisemmin Seukku, siirtyi elokuun viimeisenä viikonloppuna vuorokauden ajaksi muutaman vuosikymmenen taaksepäin.
Loppukesän leudossa säässä hyvätekeväisyystilaisuus oli saanut ihmiset liikkeelle jo aikaisin. Ovet avattiin kello 16. Aluksi oli aikaa tutkia näyttelytilaa, jossa oli esillä vanhoja keikkajulisteita, lista 1970- ja 1980-luvulla Seukulla esiintyneistä yhtyeistä, sekä muutama vanha valokuva vuosien takaa.
Samalla se mainosti Mäsin ja Pertti Parkkisen valokuvanäyttelyä pääkirjastossa. Myös tilaisuutta tukeneiden yritysten logot olivat hyvin esillä – lista oli vaikuttavan pitkä ja kuvasi hyvin tapahtuman luonnetta. Sponsorien avokätisyys näkyi selkeästi Seukku24:n toteutuksessa.
Hieman ennen viittä tilaisuuden juontaja Ilkka Nykänen otti ohjat ja kertoi tapahtuman syntyvaiheista ja myös esitteli ensimmäisen esiintyjän. Sastamalan nuorempaa bändiosaamista edusti PAHAUNi, joka yllätti yleisön laadukkailla omilla biiseillä ja varmalla soitannolla. Punk-henkinen pop-rock puri kuulijoihin mainiosti.
Seuraavaksi kuultiin isoa kulttimainetta nauttivaa Yasmiinin Tuoksua. Rock vaihtui hiukan kevyempään ja kaihoisaan pop-musiikkiin, joka sai ihmiset siirtymään lähemmäksi lavaa ja laulamaan mukana. Yasmiinin Tuoksu oli houkutellut ison joukon faneja hiukan kauempaakin.
Toisen esiintyjän jälkeen ehti piipahtaa ulkona pienellä tauolla. Seukun pihalla vallitsi mukava tunnelma. Oli paljon iloisia jälleennäkemisiä vuosien jälkeen ja väki muisteli vanhoja iltoja Seukunmäellä. Moni mainitsi, että tällaisia tapahtumia voisi järjestää hieman useamminkin.
Happikylvyn jälkeen siirryttiin takaisin sisälle ja kohta lavalle nousikin legendaarinen Red Hot solistinaan karismaattinen Jussi Syren, joka on kerännyt mainetta myös kansainvälisesti. Setti lähti liikkeelle todella tanakasti ja kantrihenkinen rockabilly sai yleisön haltioihinsa. Soitto rullasi todella mallikkaasti.
Pienen paussin jälkeen esiintymisvuorossa oli Lazy Diamonds, jonka Pink Floyd -tribuutti oli todella tasokasta nähtävää ja kuultavaa. Tulkinnat kunnioittivat esikuvaansa. Soitto oli tasapainoista ja positiivisen melankolinen tunnelma virtasi yleisön joukkoon. Paljon autenttisemmaksi cover-bändi ei voi enää tulla.
Tässä kohtaa kannattaa mainita, että Arto Koivulan ja Marko Virtasen ääni- ja valoponnistelut olivat tosi upeita, kuten aikaisempienkin esiintyjien kohdalla.
Taas tarvittiin hiukan ulkoilmaa, koska sisällä tunnelma alkoi olla hyvinkin tiivis ja hikinen. Toiseksi viimeisenä lavalla nähtiin Konepaja, jonka soittajat oli koottu entisistä ja nykyisistä Sastamalalaisista muusikoista. Ohjelmisto koostui teeman mukaisesti 70- ja 80-luvun kappaleista.
Kuultiin musiikkia mm. Woudelta, Hassisen Koneelta ja Pelle Miljoonalta. Yleisön oli helppo laulaa mukana, koska biisit olivat suurimmalle osalle tuttuja.
Vierailevat solistit, eli Marju Inkinen, Martti Karppi, Tumppi Kuoppala hoitivat lauluosuutensa todella komeasti ja neljäs vieras Pekka Salminen pääsi myös vuosien jälkeen esittämään Tyhjien Patterien tuotantoa, kun Konepaja versioi vanhan Jää-9-hittibiisin. Loppupään kappaleet hoiti Konepajan virallinen solisti Olli Kärki, joka vuosien mittaan kertyneellä karismalla veti biisit komeasti ja pääsi myös huudattamaan yleisöä.
Puolen yön aikaan tilaisuuden päätti suomirokin uranuurtajia täynnä oleva Sidi & Highway 61. vierainaan Toni Lähteenmäki ja kosketinlegenda Eero ”Safka” Pekkonen.
Taitava ja monisyinen yhtye hoiti hommansa ammattitaidolla, mutta ote oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä. Kappaleissa oli vaihtelua ja kuultiin monenlaisia versioita tutuista hittibiiseistä vuosien varrelta. Highway 61:n jälkeen ansioitunut juontaja Ilkka Nykänen päätti tapahtuman ja talo tyhjentyi tyytyväisistä ihmisistä.
Seukku24-tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut. Yleisö kiitteli monipuolista musiikkitarjontaa. Sen ansiosta väki jaksoi olla paikalla alusta loppuun asti. Aikataulut eivät venyneet, eikä järjestyshäiriöitä ollut.
Aikaa riitti myös jälleennäkemisiin Seukun pihalla ja sisälläkin. Kiiteltiin myös buffettia, josta sai illan aikana monenlaista juotavaa ja purtavaa. Valot ja äänet olivat ammattilaistasoa.
Sade, joka oli ennusteista huolimatta pysytellyt poissa tai ainakin väistellyt juhlijoita, päätti sitten tilaisuuden jälkeen tulla paikalle ja samalla se huuhtoi pois menneet vuodet. Seukunmäki palasi yön pimeydessä takaisin vuoteen 2024.
Teksti: Seukku24 toimikunta.
