Huittisten Risto Ryti -salissa viime viikolla järjestetty Yhteinen tekijä -seminaari kokosi elintarvikealan yrittäjät, opiskelijat, asiantuntijat ja kehittäjät yhteen pohtimaan millaiseksi Satakunnan elintarvikealan tulevaisuus voisi yhteistyöllä kasvaa.

Kirsi Alm-Siiran juontamassa paneelissa Päijät-Hämeen viljaklusteria edustanut liiketoimintakehittäjä Henrik Yli-Seppälä, huittislaislähtöinen somekokki Kalle Wallin, Satakunnan Biolaakson projektipäällikkö Annika Eklöf ja Saarioisten Huittisten tehtaan johtaja Tutta Kemppi pureutuivat todenteolla pohtimaan yhteistyön merkitystä ja sen haasteita.

Erityisesti pyrittiin löytämään ratkaisuja siihen, miten satakuntalaiset elintarvikealan yritykset saataisiin koottua yhteen, ei kilpailuasetelmassa, vaan enemmän naapureina, jotka voisivat kehittyä yhdessä.

Päijät-Hämeen viljaklusteri toimi keskustelussa erinomaisena esimerkkinä, jossa yhteistyö kilpailijoidenkin välillä on saatu toimimaan.

Yli-Seppälä piti tärkeänä, että yhteistyö lähtee rakentumaan yhteisistä asioista, sellainen voi olla esimerkiksi alan koulutuksen turvaaminen ja työtekijöiden saatavuuden varmistaminen.

”Tarvitaan ihmisiä, joilla on tahtotila tehdä yhteistyötä ja sitten pitää tunnistaa osa-alueet, joilla sitä voi tehdä. Useimmiten yhteinen vihollinen yhdistää.”

Myös Wallin piti yhteistä agendaa tärkeänä.

”Yhteistyöllä on valtava voima. On aivan eri yrittää saada aikaan jotain yksin kuin silloin, kun saman suunnitelman takana on isompi joukko”, hän muistutti.

Verkostosta voi olla myös arkipäiväisiä hyötyjä

Eklöf koki, että Satakunnasta puuttuu keskustelu eri toimijoiden välillä.

”Tähän kaivattaisiin varmasti jotain veturiyritystä, joka lähtisi rakentamaan keskustelua ja kutsuisi muut koolle. Uskon, että monessa yrityksessä kamppaillaan samanlaisten haasteiden kanssa ja niitä olisi varmasti helpompi ratkoa porukalla.”

Alm-Siira haastoi Saarioisen Kemppiä veturin rooliin.

”No, ensin pitää vähän miettiä”, Kemppi vastasi satakuntalaiseen tyyliin saaden yleisön huvittumaan.

”Oikeasti tämä on tietysti sellainen asia, että pitäisi päättää, että yhdessä lähdetään tekemään”, hän sitten vakavoitui.

Yli-Seppälä nosti konkreettiseksi onnistumiseksi tapauksen, jossa Fazerilla yhteen rikkoutuneeseen laitteeseen löydettiin varaosa verkoston kautta.

”Joskus edut voivat olla näinkin arkipäiväisiä. Toinen ääripään esimerkki on keskustelu viljelijöiden kriittisestä tilasta, aihe ei todellakaan ole helppo, mutta se on osoitus siitä, että vaikeistakin asioista pystytään keskustelemaan.”

Tuunausohjeita valmisruokiin

Wallin kannusti ottamaan myös kuluttajia enemmän mukaan yhteistyöhön.

”Tärkeintä on tarina ja ottamalla kuluttajat mukaan esimerkiksi tuotekehitykseen, koko prosessiin syntyisi ihan luonnostaan uudenlaista tarinaa ja tuote saisi kasvot ennen kuin se päätyisi kaupan hyllylle. Toisaalta pidän hauskana ideana myös sitä, että kilpailevat yritykset voisivat päästä piipahtamaan toistensa koekeittiöissä, elintarviketeollisuudella olisi vaikka miten paljon mahdollisuuksia hyödyntää sosiaalista mediaa”, somekokki ideoi.

Kemppi myönteli, että joskus markkinoinnissa voisi repäistä ihan kunnolla.

”Olisiko vaikka tuunausohjeita valmisruokiin”, yleisöstä ehdotettiin.

”Varmasti toimisi. Tuunaukset voisivat olla vaikka ihan hassuja yhdistelmiä”, Walllin innostui.

”Tuutko Kalle tuunaamaan”, Kemppikin innostui ideasta ja sai raikuvat aplodit.

Rohkeita avauksia keskusteluun

Mutta mitä Satakunnan biolaakso voisi elintarvikealalle parhaimmillaan olla?

Kempin mukaan tiivis porukka, joka tekee yhteistyötä.

”Alkutaipaleella tässä ollaan, ja nämä ovat yrityksille vähän hankaliakin asioita.”

Yli-Seppälä kannusti tarttumaan rohkeasti härkää sarvista.

”Muu ei auta kuin avata keskustelu rohkeasti. Luottamuksenkulttuuri ei synny hetkessä, mutta on tärkeä lähtökohta, tärkeintä on avoin keskusteluyhteys eri toimijoiden välillä.”

”Minä toivoisin ennen kaikkea lisää positiivista asennetta”, Eklöf päätti.