Sastamalan Vehmaanniemen luonnonsuojelualueella kunnostettiin arvokasta perinnemaisemaa viikonlopun kestävällä talkooleirillä 26.-28. kesäkuuta. Kaikkiaan 18 talkoolaista oli ahertamassa vehreissä maisemissa. Leirin vetäjänä toimi WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela, apuohjaajana oli Vilja Vääräniemi ja muonapuolesta vastasi leirikokki Leena Haapanen.
”Leiri meni oikein hyvin, ihmiset nauttivat kovasti. Aluksi on tietysti aina hässäkkää, kunnes saadaan kaikki paikalleen, ja homma kunnolla käyntiin”, kiteytti Eeva-Liisa Korpela leirin jälkeen tyytyväisenä.
Leiriläiset pääsivät tositoimiin, ja osallistuivat alueen kunnostamiseen.
”Kepitimme, eli hakkasimme oksilla alas sananjalkoja. Ne ovat ongelmallisia kasveja silloin, kun ne alkavat vallata niittyjä eli perinnebiotooppeja, ja vievät kasvumahdollisuuksia muilta kasveilta – vaikka sananjalka ei vieraslaji olekaan. Ne varjostavat kuitenkin muuta kasvillisuutta, ja niitty- ja ketokasvit kaipaavat paahteisempaa elinympäristöä. Kepittämällä saimme niittykasveille paremmat kasvuolosuhteet”, Korpela selvitti toimenpiteen vaikutusta.
Niemen niittyjä hoidettiin myös niittämällä, niittojätettä haravoimalla ja raivaamalla. Leiriläisten lisäksi alueesta pitää huolta noin viidentoista lampaan lauma. Lampaat ovatkin erinomaisia maisemanhoitajia.
”Lampaat ovat Sarkolasta, Ali-Uotilan tilalta. Lampaatkaan eivät sananjalkoja syö, paitsi keväällä, kun ne ovat versovaiheessa”, kertoi Eeva-Liisa Korpela.
Alue on kooltaan noin seitsemän hehtaarin laajuinen.
”Pari hehtaaria on avoimia niittyjä ja loput hakamaata sekä metsäisempää maastoa.”
Talkooleiriä edeltävällä viikolla urakoitsija oli käynyt niittämässä avoimia alueita.
”Me jatkoimme työtä haravoimalla niitetyt alueet”, totesi Korpela. Vehmaanniemessä on myös rautakautisia hautaröykkiöitä. Niiden niittäminen vaatii tarkkaa käsityötä. Kivikasat asettavat omat haasteensa, ne halutaan kuitenkin saada esille.
”Näiden hoitoon voisi jatkossa sopia sirpillä niittäminen. Koneella ei sellaisiin paikkoihin pääse, eikä viikateniittokaan oikein onnistu.”
Aherruksen lomassa leiriläiset ehtivät myös ihastella ja rapsutella lampaita, ja leirillä vietettiin myös mieleenpainuva ja mukava retkihetki Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla.
Vehmaanniemi niittyineen, hakamaineen ja metsälaitumineen on erityinen kokonaisuus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinneympäristöksi. WWF on vastannut alueen hoidosta jo vuodesta 1977 lähtien.
WWF:n talkooleirit ovat erittäin kysyttyjä, ja niille on aina enemmän tulijoita kuin on paikkoja. Mitään suuria vaatimuksia leiriläisille ei ole asetettu.
”Periaatteessa kuka tahansa voi tulla, jos vain on valmis tekemään pitkää päivää, ja pärjää leiriolosuhteissa. Suurin osa tälle leirille tuli pääkaupunkiseudulta, moni toimistotyöläinen tykkää tehdä fyysistä työtä, se on mukavaa vastapainoa pöydän ääressä istumiselle”, Korpela mainitsi.
”Nytkin hakijoita oli niin paljon, että 30 ihmistä jäi varasijalle. On hienoa, että tämänkaltainen tärkeä ympäristönhoitotoiminta kiinnostaa.”
