Laskeskelin sikataloudessa kiertävän syömäkelpoisen ruuan hävikkiä, ja se on valtava. Hävikkiä syntyy kaikkien tuotantoeläinten kohdalla, mutta valitsin tähän esimerkkinä sian, koska se on viime aikoina hallinnut uutisotsikoita. Ensin pikkupossujen silpomisasiassa (kastraatio) eläinsuojelijat ja tuottajat olivat tiukasti vastakkain. Nyt sitten maahan tulleessa sikaruttoasiassa kannetaan huolta sikataloudesta. Somessa tilalliset kipuilevat tulotasostaan, ja eläinsuojelijat yrittävät saada eläinten kaikkinaisen kärsimyksen loppumaan.
Eläintuotanto on ruuan haaskaamista teollisessa mittakaavassa. Jos omatunto ei havahduta eläinten tuotannon lopettamiseen, niin luulisi hirvittävän ruokahävikin herättävän edes valtion päättäjät luopumaan eläintilojen tukemisesta. Laskeskelin, että yhden sian saaminen teuraspainoon (90 kg, yht 175 500 kcal) vaatii 825 000 kcal rehua. Eli ruokahävikki per sika on 650 000 kcal. Sian väkirehu koostuu viljoista ja palkokasveja, rypsistä ja kivennäisaineista, hivenaineista ja vitamiineista.
Rehun proteiinimäärä vastaa likimain sianlihan proteiinimäärää. 2000 kcal päivässä kuluttava ihminen eläisi yhdelle sialle syötetyllä väkirehun kalorimäärällä liki 14 kuukautta, kun sianlihan kalorimäärä riittää vain vajaaseen 3 kuukauteen. Mistä kummasta ihmiset ovat saaneet päähänsä syöttää ruoat ensin eläimille …. Ja vielä puhuvat huoltovarmuudesta. Kaloreita kuluu lisäksi sikalan ylläpidossa, kuljetuksissa ja teurastamoissa.
Syötäisiin viljat ja palkokasvit itse. Näin vegaanit ovat eläneet jo vuosikymmeniä. Jos ajatus syödä viljaa ja palkokasveja sellaisenaan tuntuu vieraalta, niin markkinoilla on ollut jo kymmenen vuoden ajan mm. kotimaiset härkis ja nyhtökaura. Paljon muutakin löytyy, kunhan kaupat ja ravintolat ottavat niitä valikoimiinsa.
Valtion maksamilla eläintuotannon tuilla pystyttäisiin hyvin tukemaan lopettavien sikaloiden pitäjien toimeentuloa. Valtion nykyinen tuki kärsää kohti on suurempi kuin mitä myyjälle jää rahaa myytävästä siasta rehukulujen ja porsaan hankintahinnan jälkeen. Ei tarvitsisi kipuilla kannattavuusongelmista eikä sikarutoista ja vastaavista. Samalla eläinten kärsimykset loppuisivat. Viljelijät voisivat saada sadostaan paremman hinnan ihmisravinnoksi jalostettuna, kun satoa ei haaskattaisi tuottamattomaan eläintenpitoon. Ei verta eikä kyyneliä.
(Tuotantoon liittyvät luvut olen poiminut AI -tiedoista. )
Tuula Javanainen
