Uskontotieteet vaihtuivat sisustusartesaanilinjaan – Nyt Kreetta Airila suunnittelee yritysten työympäristöjä, hotelleja ja ravintoloita

Vuoden 2026 LaLu Kreetta Airila kannustaa nuoria kokeilemaan rohkeasti erilaisia asioita, sillä oma suunta voi löytyä yllättävästäkin paikasta.

Lauttakylän lukiossa on valittu vuodesta 2016 lähtien Vuoden LaLu eli omalla alallaan ja tavallaan menestynyt koulun entinen opiskelija.

“Valinta tehdään aina vähän eri tavoin ja kriteerein, mutta aika usein rehtoridiktaattorin päätöksellä”, lukion rehtori Timo Mäkinen naurahtaa.

Tavoitteena on muodostaa koululle monipuolinen alumniryhmä, johon kuuluu eri alojen osaajia erilaisine tietoineen ja taitoineen.

“Tämän vuoden LaLu edustaa luovuutta ja kauneutta”, Mäkinen perustelee sisustusarkkitehti Kreetta Airilan valintaa.

Lukio toi elämään uudenlaisia haasteita

Vuonna 2005 Lauttakylän lukiosta ylioppilaaksi kirjoittaneelle Airilalle lukio oli peruskoulun jälkeen itsestäänselvä valinta.

“Kaksi isosiskoani olivat myös käyneet lukion, joten olisi ollut noloa mennä amikseen”, hän naurahtaa.
Ironista kyllä, lukion jälkeen Airilan tie vei myös ammattikouluun.

Lukion alussa Airila muistaa yrittäneensä lähinnä selvitä kursseista. Peruskoulussa hyvin pärjännyt nuori huomasi nopeasti, että lukiossa opiskelusta oli otettava aivan uudella tavalla vastuuta.

“Tuntui, että pitäisi jo tietää tarkasti, mitä haluaa tulevaisuudelta. Samalla huomasin, miten taitavia muut opiskelijat olivat. Minä en koskaan kokenut olevani mikään erityisen hyvä.”

Lukioajasta on kuitenkin jäänyt paljon lämpimiä muistoja. Yksi niistä on vanhojentanssipäivä.

“Minun piti ensin tanssia Kyssän Tuomaksen kanssa, mutta hän oli minua lyhyempi ja se olisi ollut noloa. Niinpä pari vaihtui Roukan Tomiin“, Airila nauraa ja huomauttaa, että nuorena varsin moni asia taisi olla noloa.

Lukiosta löytyi myös ystäviä, joiden kanssa Airila tapaa edelleen säännöllisesti. Ja olihan lukioajassa mukana myös romantiikkaa, sillä silloin Airila tapasi aviomiehensä Jesse Virtasen.

“Se oli ihanaa aikaa”, hän huokaa.

Japani avasi maailman

Jos Airilan pitäisi nostaa lukioajastaan yksi kokemus muiden yläpuolelle, se olisi Lions Clubin vaihto-ohjelman kautta toteutunut matka Japaniin.

Vaihtoon lähteminen oli nuorelle huittislaiselle suuri seikkailu.

“Tokio oli vähän erilainen kuin Huittinen. Kokemus teki minulle todella hyvää. Pääsin matkustamaan ja tietyllä tavalla koko maailma avautui.”

Airila on mahdollisuudesta edelleen kiitollinen.

“Vanhemmillani ei olisi ollut varaa tarjota minulle sellaista matkaa.”

Kokemus jätti pysyvän jäljen. Airila kannustaakin nuoria tarttumaan mahdollisuuksiin lähteä maailmalle.

Uskontotieteet vaihtuivat sisustusartesaanilinjaan

Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen Airilalla ei ollut selvää käsitystä tulevaisuuden ammatistaan.

Joku opettajista oli ehdottanut hänelle uskontotieteiden opiskelua ja Airila hankkikin alan pääsykoekirjat.

“Mutta ne eivät kiinnostaneet minua yhtään. Ajattelin, että jos en jaksa lukea edes pääsykoekirjoja, miten voisin opiskella sitä vuosikausia tai viettää työelämäni asian parissa.”

Ratkaiseva vinkki tuli lopulta omalta siskolta. Lotta oli huomannut ilmoituksen Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa alkavasta sisustusartesaanilinjasta ja ehdotti sitä Kreetalle.

“Ajattelin, että voisin viettää siellä vuoden ja miettiä samalla, mitä oikeasti haluan tehdä.”

Suunnitelma kuitenkin muuttui, sillä ala vei mukanaan. Erityisen suuri merkitys oli opettajalla, joka onnistui sytyttämään innostuksen.

“Minun kannaltani oli todella merkityksellistä, että kohdalleni sattui niin hyvä opettaja. Halusin käydä koulun loppuun, jotta voisin oppia häneltä mahdollisimman paljon.”

Lasinen huussi

Ammattikoulun jälkeen Airila haki jatko-opintoihin, mutta opiskelupaikka ei auennut ensimmäisellä yrittämällä.

Välivuosi ei kuitenkaan sammuttanut innostusta, päinvastoin.

“Ensimmäinen hakukierros sytytti palon, että haluan ehdottomasti yrittää uudelleen.”

Vuonna 2009 Airila pääsi opiskelemaan Lahden muotoiluinstituuttiin.

Lahden opiskeluvuosia Airila muistelee lämmöllä. Aikaan mahtui paitsi paljon koulutehtäviä myös opiskelijaelämää ja juhlimista.

Myös epävarmuuden tunteet olivat tuttuja.

“Muistan ihmetelleeni, miten muut olivat niin lahjakkaita. Koin, että jouduin itse kirimään hirveästi pysyäkseni muiden mukana.”

Kolmen opiskelukaverinsa kanssa Airila osallistui nuorille suunnittelijoille tarkoitettuun kilpailuun, jossa tehtävänä oli suunnitella huussi.

“Me suunnittelimme lasisen. Koska miksi ei”, Airila nauraa.

Projekti osoittautui paljon tavallista opiskelutehtävää merkittävämmäksi kokemukseksi.

“Saimme mukaan lasifirman sponsoroimaan toteutusta. Siinä minulle aukesi jotenkin aivan uudella tavalla, että voin tehdä mitä vain.”

Paljon kiinnostavia projekteja

Opintojen aikana Airila pääsi myös vaihtoon Osloon.

“Myöhemmin yliopistossa en enää hakenut vaihtoon, koska ajattelin kokeneeni sen jo ja minulla oli kiire työelämään. Jälkikäteen ajateltuna olisin varmasti tehnyt toisin.”

Muotoilijaksi Airila valmistui vuonna 2013.

Valmistumisen jälkeen Airila sai hyvän työpaikan ja pääsi nopeasti mukaan kiinnostaviin suunnitteluprojekteihin.

Yksi niistä oli esimerkiksi Finnairin henkilökunnalle tarkoitettujen lennonvalmistelutilojen suunnittelu.

“Olin suhteellisen nuori, minulla oli tutkinto ja olin saanut hyvän työpaikan.”

Kun Airilan ystävät ilmoittivat hakevansa yliopistoon, myös hän päätti kokeilla mahdollisuuksiaan Aalto-yliopistossa.

Opinnot avasivat uusia, akateemisia näkökulmia jo tutuksi tulleeseen suunnittelutyöhön. Airila valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2015.

Ihan muuta kuin tv:n sisustusohjelmia

Nykyään Airila työskentelee sisustusarkkitehtina helsinkiläisessä Fyra-suunnittelutoimistossa, jossa hän on ollut viimeiset neljä vuotta.

Hänen työnsä on kaukana television sisustusohjelmista, joissa remonttiryhmä ryntää paikalle ja muuttaa kodin ilmeen hetkessä.

Airila ei suunnittele yksityiskoteja, vaan pääasiassa julkisia tiloja, kuten työympäristöjä, hotelleja ja ravintoloita. Työhön kuuluu myös rakennusten sisäpuolisten pintojen arkkitehtisuunnittelua sekä toisinaan erikoishuonekalujen piirtämistä.

Projektit ovat usein suuria ja pitkäkestoisia.

“Minulla on normaalisti käynnissä noin viisi hanketta yhtä aikaa. Esimerkiksi kolme työympäristöä, ravintola ja hotelli. Määrä riippuu siitä, missä vaiheessa projektit ovat.”

Television sisustusohjelmiin Airila suhtautuu kaksijakoisesti.

Hän rakastaa ruotsalaisia sisustusohjelmia, joissa lopputuloksen ei tarvitse olla täydellisen kiiltävä ja viimeistelty, vaan mukana saa olla myös särmää ja persoonallisuutta.

Suomalaisissa ohjelmissa häntä sen sijaan häiritsee kaupallisuuden korostuminen.

“Ohjelmat ovat usein sen varassa, että niissä pitää saada tiettyjä tuotemerkkejä esille. Se vaikuttaa ohjelmien laatuun ja antaa samalla väärän kuvan koko alasta.”

Todellisuudessa sisustusarkkitehdin työ on pitkäjänteistä suunnittelua, jossa on huomioitava niin tilojen toimivuus, käyttäjien tarpeet kuin lukemattomat muutkin yksityiskohdat.

Kreetta tarttuu mielellään kynään

Airilan kiinnostus suuria suunnittelukokonaisuuksia kohtaan oli yksi syy siihen, miksi hän neljä vuotta sitten vaihtoi työpaikkaa.

Fyrassa hän pääsi mukaan Nokian uuden Oulun kampusalueen suunnitteluun.

“Siinä oli pyöriteltävänä 55 000 neliötä yhdeksässä kerroksessa. Silloin mietin, että olisi ehkä kannattanut pelata vähän enemmän Sims-peliä”, Airila naurahtaa.

Yhdeksi itselleen mieluisimmista projekteista hän nostaa Reiman uusien tilojen suunnittelun.

“Minua viehättää työskennellä eettisille yrityksille, joilla on pitkä historia.”

Vaikka suunnittelutyö tapahtuu nykyään suurelta osin tietokoneella, Airila tarttuu edelleen mielellään kynään ja paperiin.

Käsin piirtäminen on hänelle paitsi mieluisaa myös tärkeä osa ammattitaitoa.

“Se on yksi syy, miksi koen, ettei tekoäly voi viedä työtäni. Jään aivan eri tavalla asiakkaan mieleen, kun pystyn saman tien luonnostelemaan jotain paperille.”

Airila kertoo asiakkaiden toisinaan jopa yllättyvän siitä, että sisustusarkkitehti osaa todella piirtää käsin.

“Piirtäminen tuottaa itselleni suurta mielihyvää.”

Kaikkea ei tarvitse tietää vielä lukiossa

Työuran alkuvuosina Airila teki pitkiä päiviä. Hän kokee, että uran alkuvaiheessa oli tärkeää panostaa työntekoon ja uuden oppimiseen mahdollisimman paljon.

“Ajattelen, että siinä vaiheessa pitääkin lapioida kaikki, mitä pystyy. Normaalia työpäivää tekemällä en olisi silloin päässyt yhtä pitkälle.”

Lasten myötä työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino on kuitenkin muuttunut.

Nykyään Airila pyrkii siihen, ettei työkoneeseen tarvitsisi enää tarttua kotona.

“Työpäivän venymistä rajoittaa juuri sopivasti se, että lapsi pitää hakea päiväkodista”, hän naurahtaa.

Omasta opintopolustaan Airila haluaa välittää nuorille ennen kaikkea yhden ajatuksen: omaa tulevaisuuttaan ei tarvitse tietää valmiiksi vielä lukiossa.

Hänen kohdallaan ratkaisevaksi osoittautui siskon sattumalta huomaama koulutusilmoitus ja myöhemmin opettaja, joka sai innostumaan alasta.

“Joskus joku pieni vinkki voi olla ratkaiseva tekijä kohti oikeita asioita. Kaikki eivät ole matemaattisesti lahjakkaita tai kielineroja. Minäkään en ollut ja silti löysin itselleni hyvän opintopolun.”

Jätä kommentti