Kännykkä, joo. Onhan se ihan hemmetin hienoa, että sellainen on ja sitä osataan käyttää. Mutta jos soitatte jollekin, niin puhukaa nyt sitten hänelle jolle soititte, älkää kaikille siinä ympärillä oleville. Jos asia loppuu tai tulee muuta, niin lopettakaa nyt herranen aika se puhelu. Aina voi soittaa uudestaan, jos joku juttu jää kesken. Älkää jättäkö ”langoille roikkumaan”.

Älkää puhelun aina vain jatkuessa jokellelko lapsenlapsillenne, leperrelkö kissoillenne ja koirillenne, jankuttako puolisollenne, älkää rupatelko poikkeamaan tulleen naapurin kanssa, älkää kyselkö nuorison kuulumisia. Kysyisitte edes, että onko sulla nyt aikaa ”jutella”.

Miettikää nyt ihan oikeasti, ketä kiinnostaa sivusta kuunnella tällaista itseä mitenkään koskematonta jorinaa? Mitä sillä haetaan? Halutaanko viestiä, että ai kun mulla on tätä elämää täällä! On kiva, kun joku soittaa, mutta kuuntele siinä sitten mykkänä toisen perhetapahtumia minuttitolkulla, kun itsellä saattaisi olla järjellisempääkin tekemistä.

Tällainen käytös johtaa hyvin nopesti siihen, että kukaan ei viitsi enää vastata tällaisten henkilöiden puheluihin. Eli jos on asiaa, se sanotaan ja kuulumiset vaihdetaan, mutta ottakaa nyt kertakaikkiaan huomioon, että ketään ei oikeasti kiinnosta minuttitolkulla kuunnnella ”mummon mussu, tuitui, onko rekun nääkä, no kutikuti kissimirri”.

Joku roti rupattelussakin