Pala sastamalalaista yhdistyshistoriaa tuli vuosikokouksessa tiensä päähän, kun Vammalan Partiotuki ry päätti lopettaa toimintansa.

“Yhdistys ehti toimia 65 vuotta. Onhan tämä raskas päätös, mutta väistämätön, kun uusia jäseniä ei ole löytynyt”, sanoo yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Katja Heinikorpi.

Vuosikokouksessa paikalla oli enää kuusi jäsentä, joista kaksi ilmoitti jättävänsä toiminnan.

Heinikorpi on luotsannut yhdistystä noin kymmenen vuoden ajan.

“Jo aloittaessani toiminnan jatkuminen oli vähän kiikun kaakun, mutta jotenkin olemme sinnitelleet tähän saakka. Nyt ei enää ole vaihtoehtoja.”

Vammalan Partiotuki ry on kuin vanhempainyhdistys paikallisten partiolaisten, Vammalan Nuotiosiskojen ja Tyrvään Metsänpoikien, vanhemmille.

Avuliaat vanhemmat ovat olleet apuna retkien ja erilaisten tapahtumien järjestelyissä, partiolaisten muonituksessa sekä varusteiden kuljettamisessa.

“Olemme tehneet partiolaisten tarvitsemia hankintoja, kuten hommanneet katoksia ja kustantaneet hygieniapassi- ja ensiapukursseja”, Heinikorpi listaa.

Muiden tukimuotojen ohella Vammalan Partiotuki on aikanaan hankkinut omistukseensa Partiokämpän, joka sijaitsee Pääjärven rannalla. Kämppä on vaatimaton, mutta tärkeä tukipiste partiolaisille, joille yhdistys nyt paikan luovuttaa.

Varainkeruu ollut haastavaa

Katja Heinikorpi kertoo, että uusia jäseniä on yritetty houkutella toimintaan joka vuosi harrastuksen aloittavien partiolaisten vanhemmista. Tulos on jäänyt laihanlaiseksi.

Puheenjohtaja kertoo ymmärtävänsä vanhempia.

“Pelätään, että yhdistystoiminta sitoo, mitä se ei ainakaan Partiotuen tapauksessa ole tehnyt. Pakollisia kokouksia on muutama, lisäksi olemme tarjoilleet joulupuuroa joulujuhlassa ja myyneet muurinpohjalättyjä sopivissa tilaisuuksissa muutaman kerran kesässä.”

Heinikorpi huomauttaa, ettei enää järjestetä myyjäisiä, joihin vanhemmat joutuisivat tiskin taakse päivystämään.

“Tämän muutoksen myötä varainkeruu on toki muuttunut haastavammaksi”, puheenjohtaja myöntää.

Taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaa suoraan myös jäsenmäärä, sillä kassaa ovat vuosien saatossa kerryttäneet luonnollisesti jäsenmaksut. Huippuvuosina yhdistyksen jäsenten määrä on huidellut sadassa, viimeisinä vuosina viidentoista kieppeillä.

Katja Heinikorpi toteaa lopettamispäätöksen olevan haikea.

“Olisin toivonut, että pitkään toimineella yhdistyksellä olisi ollut jatkuvuutta. Vaikka olemme tukeneet vain partiolaisia, koen tuen olleen monessa kohtaa todella tarpeellista. Eivät ensiapukurssit tai tarvikehankinnat ole ilmaisia, ja nyt partiolaiset joutuvat kustantamaan ne omasta pussistaan.”

Puheenjohtaja on mielissään siitä, että yhdistyksen ja sen toiminnan elpymisen eteen tehtiin kaikki voitava.

“Ei ole sellainen olo, että olisi luovutettu liian helpolla.”