Kartta ja sille piirretty ympyrä noin tunnin ajomatkan säteellä Tampereelta tuo Sastamalan Keikyään pian kolme uutta asukasta. Atlantassa asunut Deuzanin perhe; äiti Eija, isä Oblanson ja 6-vuotias poika Erik, muuttavat miltei vuoden kestäneen urakan jälkeen Suomeen tänä kesänä.
Eija ja Erik ovat asuneet kahta kotia jo viime kesästä lähtien, ja haastattelua tehtäessä he ovat Yhdysvalloissa hoitamassa viimeisiä muuttoon liittyviä asioita.
”Suurin osa tavaroistamme seilaa tällä hetkellä jossakin Atlantilla”, Eija kertoo.
Perhe kypsytteli muuttoa useamman vuoden. Nuorimmaisen kasvaessa isommaksi kaipuu Suomeen Eijan perheen ja täällä asuvien ystävien läheisyyteen alkoi kasvaa.
”Vaikka maailma ei ole enää samanlainen kuin minun ollessani lapsi, haluamme Erikille turvallisemman lapsuuden piha- ja metsäleikkeineen.”
Eija kertoo, etteivät lapset voi leikkiä Atlantassa itsekseen ulkona. Alle kilometrin mittaisen koulumatkankin Erik joutuu taittamaan turvallisuussyistä koulubussilla.
”Myös Suomen koulujärjestelmä on mielestäni lapselle parempi ja monipuolisempi. Yhdysvalloissa koulujen suhteen on todella suuria aluekohtaisia eroja.”
Tampereen läheisyys kiinnosti Deuzaneita, sillä suurin osa Eijan perheestä ja ystävistä asuu seudulla. Nainen itse on asunut lapsena Huittisissa. Siitä, että koti lopulta löytyi Keikyästä, on kiittäminen Eijan vanhempia Marja-Leena ja Toivo Mäkeä.
”He löysivät uuden kotimme myynti-ilmoituksen. Talo tuntui heti sopivalta, joten lensin Erikin kanssa tekemään kaupat.”
Sen lisäksi, että Deuzanit löysivät omalta tuntuvan kodin, Sastamala vaikuttaa Eijan mukaan elinvoimaiselta ja sopivan kokoiselta paikkakunnalta.
”Emme kaipaa isojen kaupunkien hulinoita. Myös hyvät ulkoilumaastot ovat ehdottomasti plussaa. Päätöstä helpotti tietenkin myös se, että omat vanhempani asuvat nyt paikkakunnalla.”
Eija Deuzanin puoliso Oblanson, tuttavallisemmin OB, on kotoisin Yhdysvalloista. Pari tapasi ensimmäisen kerran jo 90-luvulla lukiossa Floridassa, jonne Eija muutti yläkoulun jälkeen perheensä kanssa.
”Tuolloin oltiin kuitenkin kovin nuoria ja pysyttiin ystävinä, ja lukion jälkeen palasin Suomeen opiskelemaan. Silloin ei ollut näitä nykyisiä yhteydenpitovälineitä, sähköpostinkin käyttöä vasta harjoiteltiin”, Eija naurahtaa.
Kului peräti 16 vuotta, kunnes naisen ystävä selaili tämän vuosikirjaa. Välistä löytyi vanhoja kuvia OB:sta.
”Ystäväni alkoi kysellä, että kukas tyyppi tämä on. Päätimme katsoa, löytyykö OB Facebookista ja siitä se sitten lähti, ihan viattomasta ’moi, mitä kuuluu’ -viestistä.”
Rakkaus vei Eijan lopulta takaisin valtameren taakse. Erikin lisäksi perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa lasta, jotka ovat päättäneet jäädä Yhdysvaltoihin opiskelemaan yliopistoon.
”Mutta koiramme Blue on muuttamassa Suomeen, kunhan koronatilanne sen sallii. Toistaiseksi lentoyhtiöt eivät ole suostuneet ottamaan koiria lennoille”, nainen kertoo.
Pian alkavaa arkea uudessa kotimaassa on jo valmisteltu töitä hakemalla. Eija kertoo, että hänellä on vahva työkokemus sosiaalialalta Suomesta ja kaupan alalta Yhdysvalloista. OB on tehnyt pitkän uran esimiehenä kaupan alalla, lisäksi hän on työskennellyt kuljetusalalla.
”Koronavirus on tietenkin nyt hankaloittanut työnhakuprosessia, mutta uskon että asiat järjestyvät. Olemme molemmat valmiit kulkemaan vähän pidemmänkin matkan, kunhan töitä löytyy.”
Pariskunta on valmistautunut henkisesti siihen, että uusi arki tuo jossain vaiheessa muassaan kulttuurishokin. Eija uskoo kaipaavansa etenkin Atlantan aurinkoista syksyä ja leutoa talvea.
”OB taas tykkää kylmästä, eikä häntä pelota marraskuun pimeys. Erik puolestaan odottaa lumista talvea.”
Uuteen arkeen sopeutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on, että OB, joka muuten on saanut jo suomalaisilta sukulaisilta ja ystäviltä lempinimen Olli, oppii suomen kielen.
”Siihen hän haluaa panostaa ihan ensimmäiseksi.”
Deuzanit muuttavat Suomeen kahdessa osassa. Eija ja Erik tulevat edeltä ja OB perässä.
”Tällä toivottavasti ehkäistään se tilanne, että olisimme molemmat samaan aikaan työttöminä”, miettii Eija.
Suomessa arki alkaa kahden viikon koronakaranteenilla. Sen aikana Eija suunnittelee perustavansa pienen hyötypuutarhan omaan pihaan. Karanteenin aikana on hyvää aikaa myös saunoa sekä syödä ruisleipää ja salmiakkia. Niitä asioita Eijakin on kotimaastaan kaivannut.
Se, miten koronatilanne kehittyy, sanelee pitkälti kesäsuunnitelmat, mutta perhe toivoo pääsevänsä ainakin retkeilemään lähiympäristöön.
”Ja Erikin toive on päästä Herra Hakkaraisen taloon, kunhan se taas aukeaa.”
Kesän ohjelmassa on myös Eijan isoäidin 90-vuotispäivä, jonka juhlintaan korona tietenkin vaikuttaa. Eija on iloinen, että pääsee osalliseksi merkittävästä päivästä yhdessä läheistensä kanssa.
”Lähipiiri on luonnollisesti ollut iloinen saadessaan meidät Suomeen. Tietenkin myös ihmettelijöitä löytyy, etenkin sen suhteen, miten mieheni tulee pärjäämään Suomessa ja löytääkö hän työpaikkaa. Aika näyttää, mutta ei se ainakaan yrittämisestä tule jäämään kiinni”, nainen uskoo.
