Rautatieyhteys Sastamalasta Tampereelle on eittämättä yksi kaupungin tärkeistä verisuonista. Erityisen tärkeätä on, että ihmiset pääsevät töihin ja opiskelemaan, kun niiden aika on. VR:n niin sanottu väliaikainen koronapäätös lakkautti aamuvuoron Porista Tampereelle. Juna lähti Porista kello 6.15 ja oli Tampereella kello 7.50. Eli silloin, kun suuri osa töihin menevistä ja opiskelijoista junaa tarvitsivat. Tarve näkyi Vammalan rautatieaseman parkkipaikalla autoina.

Toistaiseksi pahimpaan korona-aikaan pääkaupunkiseudun lähiliikenteestä huolehdittiin huolella. Niin, että ihmiset pääsivät ja pääsevät liikkumaan tarpeittensa mukaan. Näissäkin ratkaisuissa näkyi ja tuntui suuri vimma saada ihmiset asuttamaan vain kasvukeskuksia. Kehä kolmosen ulkopuolinen Suomi pärjätköön, kuten parhaaksi näkee.

VR on toki painottanut, että junavuoron lakkauttaminen on väliaikaista. Siihen varmaan pitää uskoa, mutta turhaan eri tahot eivät ole asiasta älähtäneet. Tuo väliaikaisuus kun vaihtuu turhankin helposti pysyväksi ratkaisuksi. Junayhteyden nopeuttaminen parilla minuutilla ei ole niinkään tärkeätä vaan se, että vuoroja on riittävästi.

Joskus reilut viisitoista vuotta sitten haviteltiin helpompaa ja ainakin lyhyempää tieyhteyttä silloisesta Vammalasta Helsinkiin ja ylipäätään siihen suuntaan Vesilahden kautta. Tietä remontoitiin urakalla. Kyllähän se tie joitakin vuosia olikin kunnossa, mutta sitten mahdolliset liikennelaskennat jarruttivat tien kunnossa pitämistä. Nyt tie on melko karussa kunnossa, eikä sitä oikein valtaväyläksi Sastamalasta Helsinkiin voi kutsua.

Vielä. VR:n väliaikainen junavuoron lakkauttamisesta tuntuu oudolta. Yhtiö pakottaa ihmiset etsimään ekologisesi huonompia ratkaisuja liikkumiseensa. Kun niitä löydetään ja ne ovat juoheampia kuin juna, niin niistäkin voi tulla pysyviä ratkaisuja.

Jos VR ajatteli ihmisten terveyttä, niin ehkä yhden vaunun lisääminen olisi ollut ratkaisu. Ahtaus olisi hetkessä poistunut.