1. Kuka olet?

”Olen Irmeli Vähämäki. Perheeseen kuuluu puoliso, kaksi aikuista tytärtä perheineen ja viisi lastenlasta. Lisäksi meillä on pieni tiibetinspanieli nimeltä Minni. Toimin itsenäisenä psykoterapeutti-työnohjaaja -yrittäjänä.”

2. Olet toiminut yli 35 vuotta sosiaali- ja terveysalalla. Miten sinusta tuli psykoterapeutti?

”Tie psykoterapeutiksi on oikeastaan ollut luonnollinen urakehitys terveydenhuoltoalalla. Olen aikanaan opiskellut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, koska psykiatria oli erikoistumisaloista mielestäni kiinnostavin. Lisäksi halusin työn, jota voin tehdä niin pitkään kuin haluan ilman, että eläkeikä tulee esteeksi.”

3. Sinulla on psykoterapiapalveluja tarjoava yritys nimeltä Helmipolku. Mitä haluat tällä nimellä viestittää?

”Ajattelen, että jokaisen ihmisen elämänpolulla on mutkia ja kivikoita mutta myös helmiä, joiden ansiosta kuljettu polku myös loistaa. Helmien löytäminen voi joskus olla työlästä ja etsimisessä on joskus hyvä olla joku apuna.”

4. Olet työskennellyt työurasi aikana monenlaisissa alan tehtävissä, muun muassa kriisiryhmässä ja työnohjaajana sekä muistihoitajana. Voiko ihmismielestä sanoa jotakin yleispätevää totuutta?

”Olen kohdannut työni kautta upeita, viisaita ihmisiä, joilta olen myös oppinut paljon. Ihmismielen yleispätevä totuus? Tähän lainaan mielelläni yhdysvaltalaisen kriminologi Howard Zehrin ajatuksia: Tietämisemme on rajallista. Meidän tulee olla todella varovaisia kuvittelemaan, että tietäisimme tai ymmärtäisimme toisen tilanteen. Katsomme toista oman elämänhistoriamme ja myös sen tuottamien vääristymien lävitse”.

5. Parhaillaan Sastamalan pääkirjastossa on esillä valokuvanäyttelysi Oon vielä täällä. Miten se on syntynyt ja mitä se meille kertoo?

”Olen opiskellut kaksivuotisessa valokuvaterapian menetelmäohjaajan erikoistumiskoulutuksessa. Nyt Sastamalan pääkirjastossa oleva näyttely on osa siihen liittyvää lopputyötä. Muistisairaat ovat lähellä sydäntäni, ja tiedän myös heidän hoitamisestaan jotakin. Tällä työllä halusin nostaa esiin sen, että muistisairaat ovat edelleen tuntevia, osallistuvia ja ennen kaikkea arvokkaita ihmisiä, jotka ovat kantaneet suuren vastuun siitä, mikä yhteiskuntamme tällä hetkellä on.
Toinen puoli työssä on arvostus hoitotyötä kohtaan. Muistisairaiden hoitotyö edellyttää laaja-alaista osaamista ja sydäntä. Näyttelystä tuli oikeastaan tahattomasti kannanotto myös tähän vaativaan korona-aikaan. Siksi meidän tulee muistaa, kuulla ja nähdä sekä tuntea.”

6. Missä päin Sastamalaa asut ja mikä sinun kotikulmillasi on parasta?

”Olen syntynyt Tyrväällä. Asunut joskus pääkaupunkiseudulla ja opiskellut Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Porissa. Asun Keikyässä, joka on ihan parasta seutua Sastamalassa. Keikyäläiset ovat avoimia, auttavaisia ja ystävällisiä ihmisiä. Omasta pihasta pääsee suoraan parhaimmille jokivarren lenkkipoluille.”

7. Kertoisitko jonkun itsellesi merkityksellisen lapsuusmuiston?

”Varhaisin merkityksellinen lapsuusmuistoni on kun sain pikkuveljen. Olin silloin 3-vuotias ja perheemme seitsemäs tyttö. Se kyllä kolahti.”

8. Minkä kirjan luit viimeksi?

”Luen paljon ja yleensä psykologista kirjallisuutta ja runoja. Pidän myös elämäkerroista ja paikallisten, tuttujen ihmisten kirjoittamista kirjoista. Yöpöydällä pino kirjoja, joista nyt luen Pekka Simojoen Mullan makua, taivaan tuoksua. Kirja sisältää Simojoen elämiä ja kokemia tarinoita.”

9. Mikä tekee sinut iloiseksi?

”Iloiseksi minut tekee hyvin aikaisin aamulla rauhallinen lenkki koiran kanssa ja päivään heräävä luonto, joka on aina täynnä ihmeitä. Kohtaamani ihmiset ja pihalla leikkivät lapset. Jokainen uusi päivä, jolloin herään terveenä ja saan lähteä töihin. Musiikki ja musiikinopiskelu. Elämä.”

10. Terveisesi kuntapäättäjille?

”Tehkää rohkeita ja viisaita päätöksiä ihmistä ja luontoa ajatellen.”

Kenen ajatuksia sinä haluaisit lukea Käsi sydämellä -juttusarjassa? Vinkkaa meille: toimitus@alueviesti.fi.