Tammikuu koitti – “Toi tullessaan toivon ja viestin valosta, pitenevistä päivistä ja pilkahduksen uuden vuoden keväästäkin”

Sinitiainen ikkunalla. Melko hauskoja värisävyjä linnusta löytyy, naamakin lähes kuin mustanaamiolla. Kuva: Hannu Moilanen.

Pieni sinitiainen katsoi joulupäivänä keittiön ikkunasta sisään, mitä se näki ja ihmetteli, jäi arvoitukseksi. Sen katse oli kuitenkin suunnattu pirtissä valmistuvaan ruokapöytään. Hetken päästä se lennähti omalle ateriapaikalleen pihan lyhteen siementen kimppuun, varpusten ja talitiaisten joukkoon.

Talvipäivän seisaus oli vietetty paria-kolmea päivää aikaisemmin, ehkä lintu toi toivon ja viestin valosta, pitenevistä päivistä ja pilkahduksen alkavan uuden vuoden keväästäkin.

Lumi, kipakat pakkaset ja aurinkoiset päivät näyttävien auringonlaskujen kera saattelivat meidät joulun yli. Rauta- ja Liekoveden viileät sulahöyryt kuurasivat ainakin Vammalan maisemat näyttäviksi postikorttimaisemiksi.

Tammikuun pitenevät varjot luovat tunnelmaa jäälle ja lumen pintaan. Kuva: Hannu Moilanen.

Alkava tammikuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden ensimmäinen kuukausi. Se on keskimäärin vuoden kylmin kuukausi, niin sanottua sydän-keskitalvea. Siitä on päätelty myös kuukauden nimen juontavan. Hämäläismurteissa sana tammi on tarkoittanut myös sydäntä tai ydintä, sekä myös napaa tai akselia. Kalevalan kertomuksissa tammi on ollut myös iso kestävä tammipuu.

Kuukauden latinankielinen nimi Ianuarius tai Januarius merkitsee Janukselle pyhitettyä kuukautta. Janus oli roomalainen porttien, ulko-ovien sekä kaiken alkamisen jumala, jonka tunnuksena oli kaksikasvoinen pää.

Tammikuu on toinen niistä uusista kuukausista, jotka Rooman kuningas Numa Pompilius aikoinaan lisäsi roomalaiseen kalenteriin, kun tuolloin siirryttiin 10-kuukautisesta 12-kuukautiseen kalenterivuoteen.

Alkuaikoina roomalaiset aloittivat vuoden vasta maaliskuusta, mutta kun Julius Caesar otti käyttöön juliaanisen kalenterin, näin tammikuusta tuli vuoden ensimmäinen kuukausi.

Liekovedellä Sastamalassa ulkoiltiin 27.12 klo 16 jälkeen näyttävässä auringonlaskussa. Kuva: Hannu Moilanen.

Lintujen pihabongaustapahtuma tulee taas tammikuun lopulla. Se on koko perheen yhteinen juttu. Lajia voi harrastaa vaikka lämpimästi kodin ikkunasta ihaillen. Riittää, että pihalla on pikkulinnuille tarkoitettua talviruokaa. Tuttujen pikkulintujen lisäksi ruokintapaikalla voi aina bongata harvinaisempiakin lajeja. Se on tämän lajin suola. Tarkoituksena on havainnoida ja tunnistaa tunnin aikana mahdollisimman monta lintulajia.

Tämä laji ei ole kilpailu, eikä tarvitse olla lintuharrastaja osallistuakseen. Tuloksista tapahtuman järjestäjä BirdLife Suomi saa tietoa muun muassa talvisen linnuston mahdollisista muutoksista.

Luulen, että bongaat ainakin tutun sinitiaisen pihallasi tai jollain muulla talviruokintapaikalla.

Hannu Moilanen

Puihin tarttuva kuura ja auringonpaiste luovat näyttäviä yhdistelmiä talvipakkasilla. Kuva: Hannu Moilanen.