Karhu puussa, palokärki suulin seinässä, kaloja uima-altaan ympärillä. Huuhkaja savupiipun reunalla, ”Akseli ja Elina” ulkorappusten pielessä, kanamummu vartioimassa kesäkanojen asumusta.
Visiitti sastamalalaisen Oiva Kaasalaisen kesäkodin pihapiiriin osoittaa, että nyt ollaan käsistään kätevän miehen tontilla. Kaikki pihaa koristavat hahmot ovat nimittäin syntyneet puupölkyistä moottorisahalla veistäen.
”Olen yrittänyt sijoittaa veistoksia pitkin pihaa ja vähän piiloonkin, niin etteivät kaikki osuisi heti tulijan silmiin”, Kaasalainen kertoo.
Näin todella onkin. Vaikka pihassa pyörisi ympyrää, ihmeteltävää riittäisi useammalle kierrokselle.
Oiva Kaasalaisen harrastus sai alkunsa 23 vuotta sitten. Hänen siskonsa mies täytti tuolloin 50 vuotta, ja päivänsankarille hankittiin Häijäästä karhuveistos. Kaasalainen päätti kokeilla, miten moottorisahan käsittely häneltä onnistuisi.
”Kyllä karhu valmistui. Se taitaa olla vielä pystyssäkin, kasvihuoneen kulmalla”, mies tuumii.
Oiva Kaasalainen ei ole pitänyt kirjaa veistoksistaan, mutta uumoilee niitä syntyneen parinkymmenen vuoden aikana yli sata. Ainakin puolet on viety lahjaksi ystäville, sukulaisille ja tuttaville, loput seisovat kesäkodin ja Vammalan Lousajassa sijaitsevan omakotitalon pihalla.
Miehen mukaan veistokset ovat olleet mieleisiä tuomisia. Kerran, kun lahja olikin jotain muuta kuin puuta, saaja pettyi.
”Sukulaispojalle annettiin rahaa rippilahjaksi, mutta hän olisikin halunnut kalaveistoksen. Kyllä minä senkin sitten tein.”
Tilauksesta Kaasalainen ei veistoksia ole tehtaillut, vaikka pyytäjiä onkin kuulemma riittänyt.
”Ihan muutaman olen tehnyt pyynnöstä tuttaville. Yksi niistä on iso karhu, jonka tein Suuniityn Hannulle. Se taitaa olla työ, johon olen kaikkein tyytyväisin.”
Yleisin Kaasalaisen veistoksissa käyttämä materiaali on kuusi. Paras veistospohja olisi lehtikuusi, mutta sitä ei juuri ole saatavilla. Muutoin raaka-ainetta on omassa metsässä niin paljon kuin tekijä mielii.
Moottorisaha ei ole kovin pikkutarkka työväline, mutta karkeapintaiset ja ronskit teokset sillä syntyvät nopeasti. Kaasalaisella on eittämättä todellinen taito hyppysissään, sillä hänen veistoksensa ovat hämmästyttävän tarkkoja. Osa niistä, kuten Ankkalinnasta tutut Aku ja Iines Ankka, on maalattu, jolloin ne näyttävät entistä elävämmiltä.
”Oiva osaa tehdä, mitä haluaa”, toteaa myös puoliso Tuula Kaasalainen.
Inspiraatio veistoksiin tulee usein luonnosta, mutta myös käsiteltävä materiaali antaa lopputulokseen oman mausteensa.
”Puu määrittelee aika pitkälti sen, millainen työstä tulee. Niinpä etukäteen ei kannata liikaa suunnitella”, mies vinkkaa.
Ihan kylmiltään puupölkyn kimppuun ei kannata käydä. Ainakin jonkinlainen käyttökokemus moottorisahasta olisi hyvä omata. Veistäminen tosin on melko erilaista sahankäyttöä kuin esimerkiksi metsätyöt, sillä siinä terää pidetään pystyssä eikä lappeellaan.
”Veistäminen ei ole ihan kevyttä hommaa, sillä saha painaa 7-8 kiloa, ja sahatessa laippa tahtoo pyrkiä haukkaamaan ylöspäin. Kyllä sen käsissään tuntee, jos kauan tekee.”
Myös suojavarusteet, kuten turvahousut, ovat hommassa paikallaan.
Oiva Kaasalainen ei ole koulutukseltaan metsuri, vaan koneteknikko. Eläkkeelle mies jäi Patrialta, missä hän työskenteli työkalusuunnittelijana. Onko työssä ja harrastuksessa jotakin samaa?
”Ainakin kykyä suunnitella ja hahmottaa lopputulos tarvitaan molemmissa”, Kaasalainen pohtii.
Puun työstäminen on miehen mukaan mukavaa vastapainoa monelle muulle puuhalle.
”Tässä todellakin näkee konkreettisesti kättensä jäljen.”
Tänä keväänä puuveistokset ovat jääneet muiden kiireiden vuoksi vähemmälle, mutta harrastus jatkuu. Osaan vanhimmista töistä on ehtinyt purra ajan hammas ja ne ovat alkaneet lahota. Uusia pitäisi tehdä tilalle.
”Olga ainakin. Se on tyttären entisen Olga-labradorinnoutajan näköispatsas. Koira oli meillekin tärkeä, ja sen paikka on täällä pihapiirissä.”
