“Puolen hehtaarin pelto kylän asukkaiden iloksi ja myös poimittavaksi”  Tällainen otsikko oli Alueviestissä 20.6.

Tullessani Sastamalaan Vanhan Kirjallisuuden päiville ajattelin käydä katsomassa peltoa. Kirkon vierestä lähti hyvä tie ja tulinkin yksityisen piha-alueelle. Siitä takaisin kirkon parkkipaikalle ja lähdin kiertämään kirkon viertä järveä kohti, joka näkyi.

Ei näkynyt peltoa, saati kukkapeltoa. Kiersin punaisen rakennuksen ja palasin kirkon sivua autolle. Mainos oli lehdessä hyvä, mutta missä ihmeessä kukkapelto on?

Maailmalta tullut

Kirkkoherra vastaa:

Sastamalan seurakunnalla on Karkun kirkon itäpuolella, Rautaveden suunnalla, metsä- ja peltoalue (kiinteistö), joka on osin metsää ja osin peltoa ja joka rajautuu kirkon, hautausmaan ja pappilan tonttiin. Kiinteistöstä, joka jää Riippiläntien, Koskelantien ja Äijärintien keskelle, reilu hehtaarin verran on peltoa.

Kevätaamuisin näillä pelloilta saattoi tavata lähes joka aamu peuroja, rusakoita, kurkiparin ja joutsenia. Alueen ympäri kiertää mainio kävelyreitti, jota monet kyläläiset käyttävät ulkoiluun.

Peltoalueesta puolen hehtaarin kokoinen sarka on siis kesän alussa kynnetty, äestetty ja siihen on kylvetty muutama kilo kukan siemeniä. Eivät nämä kukat ole vielä ennättäneet kukintaan asti, mutta eipä ole tämä kesäkään vielä lopuillaan.

Usein odottavan aika tuntuu pitkältä. Jos ja kun kukkien kasvu onnistuu ja ne alkavat loppukesästä kukkia, voidaan panna kyltit kirkolta opastamaan kukkapellolle.

Vesa Aurén