Nyt valitut valtuustot päättävät meidän kaikkien kannalta isoista asioista seuraavan neljän vuoden aikana. Tukalassa taloustilanteessa on tehtävä tärkeitä päätöksiä ja löydettävä järkevä tasapaino erilaisten tarpeiden välillä. Se ei ole helppo – eikä usein kovin kiitollinenkaan – tehtävä. Juuri näistä syistä ihmettelenkin alhaista äänestysprosenttia nyt käydyissä kuntavaaleissa. Enkä suinkaan ole ainoa.
Valtakunnallinen äänestysprosentti oli vain 58,2, kun neljä vuotta sitten äänesti 61,2 prosenttia äänioikeutetuista. Lähes joka toinen suomalainen siis nukkui.
Jakelualueemme kunnissakin äänestysinto laimeni vuoden 2008 kuntavaaleista. Suurin pudotus tapahtui Kokemäellä, jossa 65,8 prosentista pudottiin 59,9 prosenttiin. Sastamalassa tultiin 66,1:stä 62,2 prosenttiin.
Myös puoluejohtajat pitävät vaalien suurimpana yllätyksenä alhaista äänestysprosenttia. Urpilainen arveli syyksi sen, että Suomessa on järjestetty kolmet vaalit kuluneen puolentoista vuoden aikana. Katainen puolestaan vieritti vastuuta äänestäjien suuntaan ja peräänkuulutti “vastuullista kansalaisuutta” ja Räsänen teettäisi selvityksen siitä, miksi niin monet suomalaiset jättivät äänestämättä. Syyn selvittäminen olisikin tärkeää. Itse en usko vaaliväsymykseen.
Sanotaan, että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Eikö se kuitenkin ole oikeus? Ja eikös meidän kaikkien pitäisi olla kiinnostuneempia esimerkiksi kuntarakennekysymyksistä ja sote-uudistuksesta, kuin näytämme olleen?
Tulevalla valtuustokaudella pitää tehdä isoja ratkaisuja, jotka vaikuttavat jokapäiseen elämäämme. Viime viikon Alueviestissä Sastamalan kaupunginjohtaja Paavo Salli totesi, että uuden valtuuston avainsana on yhteistyö. Sama pätee muissakin kunnissa. Seuraavan neljän vuoden aikana nähdään, miten nyt valitut valtuustot hallitsevat kokonaisuuksia ja miten osaavat päätöksiä tehdessään ottaa huomioon niin kunnan kassan kuin asukkaiden hyvinvoinninkin.
Onnea uusille valtuutetuille. Edessänne on haasteelliset ajat.
