Reissu Vammalaan joka maanantai on Sirkka-Liisa Hämäläisen, 60, ja Leena Piiraisen, 77, viikon kohokohta ja henkireikä.
Ystäviä yhdistävät yhteiset kiinnostuksen kohteet – ja yksi niistä on rakkaus musiikkiin.
He käyvät yhdessä soittotunneilla Vammalassa. Samalla he saattavat kierrellä kylillä ja shoppailla.
Olennaisena osana päivän ohjelmaan kuuluu myös lounastaminen paikallisessa kahvila-ravintolassa.
”Yleensä Arinassa, kun se on tuossa soittotuntipaikan vieressä, ja siellä on niin hyvä ruoka”, Sirkka-Liisa kertoo.
He asuvat kumpikin Nokialla, ja ovat ystävystyneet paikallisessa vapaaseurakunnassa.
Automatkat Nokialta Vammalaan sujuvat kuulumisia vaihtaen, matkaa taittaessa on hyvää aikaa keskusteluun.
Aviomiehet Jari Hämäläinen ja Reino Piirainen saavat jäädä kotiin, kun musikaaliset rouvat suunnistavat viikoittaiselle reissulleen.
”Miehiä ei tarvita mukaan. Se on meidän yhteistä ystävyyslaatuaikaa, eikä se ole sama, jos joku muu tulee mukaan”, naurahtaa Sirkka-Liisa.
Sirkka-Liisa kinusi pikkutyttönä pianoa isältään, mutta sitä hän ei kuitenkaan saanut.
”Sen sijaan sain kitaran. Vihasin sitä, se ei kolahtanut ollenkaan. En edes opetellut soittamaan sitä”, muistelee Sirkka-Liisa nyt jo huvittuneena.
Silloin se ei huvittanut, vaikka isän tarkoitus hyvä olikin. Soitin vain oli väärä – kitara ei tuntunut ollenkaan omalta instrumentilta.
Unelma pianonsoitosta jäi vuosikymmeniksi kaiken muun jalkoihin. Oli työelämää ja monenlaista vaihetta.
”Mutta muutama vuosi sitten tapahtui jotakin käänteentekevää – sain mieheltäni kosketinsoittimet joululahjaksi”, paljastaa Sirkka-Liisa.
”En osannut soittaa lainkaan. Ajattelin, että mitä minä näillä teen, jos en osaa edes soittaa. Silloin päätin lähteä soittotunneille, joista mieheni olikin tiedustellut jo etukäteen.”
Sopiva ja kokenut pianonsoitonopettaja löytyi Vammalasta, Rita Wallin.
Leena ja Sirkka-Liisa aloittivat soittotunnit samaan aikaan. Sirkka-Liisa oppiakseen aakkosista alkaen, Leena treenatakseen soittotaitojaan. Tunneilla he ovat käyneet yhdessä jo nelisen vuotta.
”Meillä on tunnit peräkkäin, joten toinen odottelee sen aikaa, kun toinen harjoittelee”, naiset kertovat.
Sirkka-Liisa pitää myös laulamisesta.
”Olen laulanut siitä asti kun opin puhumaan. Peruskoulussa olin mukana koulun kuorossa. Myöhemmin olen laulanut monissa eri seurakunnan kokoonpanoissa, ja toiminut esilaulajana tilaisuuksissa.”
Leenakin haaveili pianosta jo lapsena, mutta ei hänenkään isänsä suostunut pianokaupoille.
”Hankin ensimmäisen oman pianoni itse, 26-vuotiaana, kun työkaverini oli lähdössä ulkomaille ja ehdotti, että ostaisin hänen pianonsa”, Leena muistelee.
”Niinpä myin pesukoneen ja sain siitä rahat pianoon. Se maksoi tasan 500 markkaa.”
Leena opetteli tuoreena pianonomistajana innokkaasti soittamista, ja kävi soittotunneillakin. Harrastus jäi kuitenkin taka-alalle, kun elämässä oli niin paljon muutakin.
”Työskentelin sairaanhoitajana ja kätilönä, lisäksi perhe kasvoi”, Leena muistelee.
Leenalle ja Reinolle syntyi peräti viisi lasta, ja Leena oli paljon lasten kanssa kotona. Kun lapset olivat isompia, työt ja muut vastuut veivät aikaa.
Soitto jäi pitkäksi aikaa hyvin vähälle, kunnes sille jälleen oli tilaa ja aikaa.
Leena on säestänyt oman kotiseurakuntansa tilaisuuksissa. Soittotunneilla käyminen on tuonut siihenkin paljon lisää varmuutta.
”Olen tunneilla oppinut oikeaa rytmiä ja uusia sointuja, vaikka niissäkin on vielä paljon oppimista. Säestäjä ei saa häiritä laulajaa tai laulajia”, tietää Leena.
Tällä hetkellä hän opettelee Konsta Jylhän lauluja.
”Tämä on hyvää aivojumppaa ja terapiaa. On myös hienoa, kun tulee onnistumisen kokemuksia”, Leena pohtii. Hän on soittanut myös kitaraa.
”Kitaransoitto on kuitenkin jäänyt, ja olen siirtynyt kokonaan pianoon.”
Leenalle toinen rakas harrastus on ompeleminen.
”Täällä Vammalassa on hyvä kangaskauppa, siellä tulee usein käytyä näillä reissuilla. Ompelen edelleen itse paljon vaatteita.
Lisäksi kudon, viime vuonna taisin kutoa 93 paria sukkia”, Leena mainitsee.
Liikunnallisiakin harrastuksia naisilla on.
Sirkka-Liisa lenkittää Elli-koiraansa ja Leena polkee innokkaasti sähköpolkupyörällään.
He kannustavat kaikkia kokeilemaan uusia asioita – tai tarttumaan uudelleen unohduksissa olleeseen harrastukseen. Ikä ei siihen ole esteenä.
”Sitä voi oppia uutta minkä ikäisenä tahansa, ja saada uutta sisältöä elämäänsä”, he rohkaisevat.
