Keskustelu käy vilkkaana kirjastohuoneen pöydän ääressä. Ulkona on aurinkoinen syysilma, ja ikkunoista näkee ruskan värittämät puut.

Haastateltaviksi ovat tulleet Pentti Lahtinen, 88, Päivikki Nieminen, 87, Sinikka Savolainen, 84, ja Terttu Mäenpää, 92. Alueviesti on heille kaikille tuttu lehti.

”Se luetaan täällä tarkkaan. Lehdet ovat meille tärkeitä”, he kertovat ja heittäytyvät rohkeasti haastatteluhetkeen.

Pentti Lahtisella on menossa toinen syksy tai asukkaana. Varilasta omakotitalosta vaimonsa Pirkon kanssa Sastamalakotiin muuttanut mies on tehnyt työuransa Sylvään koulun äidinkielen, historian ja yhteistkuntaopin opettajana.

”Alkuun täällä tuntuivat päivät pitkiltä, ja oppi pahoille tavoille eli viettämään aikaa liikaa television ääressä. Omakotitalossa oli aina puuhaa, tottumus on toinen luonto. Nyt olen jo täälläkin keksinyt tekemistä. Luen esimerkiksi paljon, sillä saa ajan hyvin kulumaan. Täällä on myös keskusteluseuraa.

Päivikki Nieminen on tyytyväinen.

”Viihdyn täällä kamalan hyvin. Vaikka asuin ennen Puistokadulla, ja keskustassa ihmisiä tuli ja meni, niin tunsin itseni yksinäiseksi. Täältä on löytynyt ystäviä, ja jos haluaa olla rauhassa niin sekin onnistuu.”

Nieminen on työskennellyt aikanaan kolmekymmentä vuotta peilien parissa.

”Harmitti kun tuli se aika, että lääkäri sanoi, että en enää saa mennä töihin. Pisin työstäni todella paljon. Mieluista ajanviettoa nykyään ion sukkien kutominen ja oikein mukavaa on, kun perheenjäsenet käyvät tervehtimässä. Osallistun myös talon toimintaan.”

Sinikka Savolainen kertoo olevansa muistisairas. Hänelle tärkeää arjessa on toisten seura, mielekäs tekeminen ja tietysti hyvä ruoka.

”Olen ruokaihminen, se merkitsee minulle paljon. Olen ollut ikäni suurtalousemäntänä.”

Savolainen arvostaa myös kaikenlaisia aktiviteetteja.

”Hirveän hyvin saan ajan kulumaan täällä. Välillä ihan kuuntelemalla, katselemalla ja puhumalla. Sekin auttaa, että minulla on niin vilkas mielikuvitus.”

Terttu Mäenpää paljastaa olevansa syntyisin Tyrvään Sammaljoelta. Hänen työpaikkansa oli pitkään pitää Keskon Tamoereen konttorissa työpaikkaruokalaa.

”Johtaja kyllä sanoi, että tämä ei ole ruokala vaan ravintola”, Mäenpää hymyilee.

Hän haluaa huolehtia kunnostaan.

”Mottoni on, että liike on lääke. Käyn joka aamupäivä ja iltapäivä rollaattorilla ulkona, ja kierrän tietyn lenkin.”

Mäenpää kertoo matkustelleensa elämänsä aikana paljon maailmalla.

”Tyttäreni työskenteli matkaoppaana.”