Kyselykierros kylällä vakuutti siitä, että paikkakunnalla viihdytään – “En keksi Punkalaitumesta mitään huonoa”

Kirpputori tuo keskustaan mukavaa vipinää, ja mahdollistaa kierrätyksen – se on monelle myös kohtaamispaikka. Arja Syrjänen ja Leea Mäkelä jutustelevat mielellään asiakkaiden kanssa. Luistimet ja monot eivät varmastikaan kauaa odottele hyllyllä uusia omistajiaan.

Talvisena torstaiaamuna Punkalaitumen keskustassa vaikuttaa rauhallisen leppoisalta.
Jokunen lenkkeilijä reippailee kylänraitilla, ja autoja on liikkeellä muutamia.

Lumisade on loppunut ja ilma on mukavalla parin asteen pikkupakkasella.
Miltä vaikuttaa elämänmeno tämän pienen, idyllisen ja yhä itsenäisen kunnan keskustassa?

K-Supermarket Pourun parkkipaikalla ja kadun toisella puolella olevalla SPR:n kirpputorilla näkyy liikettä. Suuntaan askeleeni kirppikselle.

”Entisiksi kaupantädeiksi” itseään tituleeraavat, kirpputoria hoitavat Arja Syrjänen ja Leea Mäkelä ovat selvästi elementissään tehtävässään.
He lupautuvat mielellään Alueviestin haastateltaviksi, ja tarinaa alkaakin tulla vuolaasti.

”Olen pitänyt Kahvila-Ravintola Jessicaa täällä Punkalaitumella”, kertoo Arja Syrjänen ”kaupantäti”-kokemuksestaan.

”Ja minä olin useamman vuosikymmenen Kenkämaailmassa Humppilassa”, mainitsee Leea Mäkelä.

”Täällä on kaksi kirppistä, joista tämä on toinen”, he kertovat.

”Tällä paikalla tämä Punaisen Ristin kirpputori on toiminut yli kymmenen vuotta. Ensin toimittiin kirjakaupan talossa. Silloin kun muutettiin näihin tiloihin, ajateltiin, että tänne mahtuisi kahviokin – mutta eipä sitä koskaan tullut, myytävästä tavarastahan kaikki paikat täyttyivät”, jatkaa Mäkelä naurahtaen.

”Kaikki tuotot menevät hyväntekeväisyyteen Punaisen Ristin kautta, ja tänne tuodaan myyntiin tuleva tavara lahjoituksena. Kaikki lajitellaan ja käydään huolella läpi. Ja se, mitä täällä ei pystytä hyödyntämään, lähtee kiertoon. Meille tuodaan tavaraa myös lähikunnista”, Mäkelä ja Syrjänen selvittävät.

”Kirjat eivät enää nykyään liiku, nopeimmin menevät räsymatot. Jos niitä tulee, ne menevät samana päivänä. Kymmenen vuotta takaperin lasten vaatteet kävivät hyvin kaupaksi, mutta nyt täällä ei ole enää niin paljon lapsiperheitä”, harmittelee Mäkelä.

”Kesäasukkaat ostavat kaikenlaista. Mitä ihmeellisemmätkin tavarat käyvät kesällä kaupaksi”, selostaa Syrjänen.

Hilkka Kemppi iloitsee siitä, että hänen poikansa jatkaa tilanpitoa, itse hän on siirtynyt asumaan keskustaan lähelle palveluita. “Ylläni olevat takki ja huivi ovat muuten kirpputorilöytöjä. Olen itsekin ollut mukana SPR:n toiminnassa vuosikymmeniä.”

Kierrätyksestä on tullut trendi, ja nuoria näkyy kirpputoreilla aiempaa enemmän.

”Nykyajan nuoret kierrättävät enemmän kuin ennen, se on hieno asia. Loma- ja kesäaikaan nuoria koulukkaita tulee, sellaisia nafti 18-vuotiaita katsomaan intoa puhkuen, mitä täältä löytyy”, Mäkelä kertoo.

Paikalla on myös pian 90 vuotta täyttävä Hilkka Kemppi, jolla on kyseisestä kirpputoritoiminnasta pitkä kokemus. Hän aloitti kirpputorilla aikoinaan jäätyään leskeksi.

”Oli hyvä, että tulin silloin ihmisten ilmoille. Se auttoi eteenpäin elämässä”, edelleen kirpparilla säännöllisesti poikkeava Kemppi kuvailee.
Hän on ollut SPR:n toiminnassa mukana 35 vuotta.

”Se on ollut tavallaan toinen kotini. Sosiaalinen verkosto on tärkeää, vaikka näin vanhana on jo kaikenlaisia ”ikälisiä”, niin kieli vielä liikkuu ja puhe kulkee. Se pitää virkeänä, kun on sosiaalista elämää”, Kemppi kertoo.

”Olen asunut koko ikäni täällä, meillä ollutta maatilaa jatkaa nykyään poika. Itse asun tässä kylillä. Tykkään, että pienet kylät ovat kivoja.”
Kirpputorilla käy jutuntekohetkellä useita asiakkaita, ja vaaterekkejä tutkaillaan tarkkaan.

Karoliina Sepän mielestä Punkalaidun tarjoaa hyvät puitteet kasvattaa lapsia rauhallisessa maaseutuympäristössä.

Jatkan seuraavaksi matkaa paikalliseen K-Supermarket Pouruun, jonka yhteydessä toimii myös apteekki.
Apteekissa työskentelevä Karoliina Seppä kertoo tuuraavansa vakituista työntekijää.

”Sijaistan tässä parhaillaan yhtä työntekijää. Yli 20 vuotta on tullut Punkalaitumella asuttua, mukava kunta ja hyvä paikka kasvattaa lapsia”, Seppä ajattelee.

”Pidän hyvänä sitä, että täällä on oma ruokakauppa, apteekki ja muita peruspalveluita yhä. Jos jotakin sellaista tarvitsee, mitä täältä ei saa, niin Tampereen suunnalta löytyy.”

Kysyttäessä paikallista nähtävyyttä, vastaa Seppä epäröimättä;

”Kyllä se on talonpoikaismuseo.”
Päästän Sepän palvelemaan asiakkaita ja kävelen sisälle kaupan porteista.

Taneli Patjalle Särkän tanssilava on erityisen mieluinen paikka. Tanssitaitojaan mies pitää yllä viikoittain kokoontuvassa tanhutyhmässä.

Asiakkaita kylän ainoassa ruokakaupassa on liikkeellä aika paljon, ja katseeni kiinnittyy harmaaseen lakkiin pukeutuneeseen herraan, joka seisoo elintarvikehyllyn edessä tutkailemassa mitä ostaisi.

Mies esittäytyy 77 vuotta Punkalaitumella asuneeksi Tapani Patjaksi.
”En keksi Punkalaitumesta mitään huonoa”, hän täräyttää vakuuttavalla äänellä.

Miettiä ei tarvitse vastausta myöskään paikkakunnan parhaista paikoista.
”Talonpoikaismuseo ja Särkän tanssilava”, Patja ilmoittaa.

Tanssia aktiivisesti itsekin harrastava mies kertoo, että kuuluisa lava vetää kesäisin kymmeniätuhansia ihmisiä.
”Olin siellä 58 vuotta järjestysmiehenä. Tanssi luistaa itseltäkin, olen tanhunnut koko ikäni.”

Eikä tanhuamiselle näy loppua, sillä Punkalaitumella kokoontuu tanhuryhmä joka maanantai.

”Punkalaitumen Eläkeläiset järjestää, musiikki tulee meillä nykyään kännykästä – se on niin helppoa, kun vaan nappia painaa”, Patja kertoo.

”Kyllä siellä joka viikko käy noin kaksikymmentä henkilöä, eli kymmenen paria tanssimassa. Hyvä täällä on asua.”

Jätä kommentti