Viimeisen viikon aikana on eduskunnassa käyty kiihkeää keskustelua sotesäästöistä. Asian mittasuhteita kuvaa se, että viime viikolla päätettiin 170 miljoonan euron säästöistä, kun hyvinvointialueille vuositasolla annetaan 26,2 miljardia eli 26200 miljoonaa euroa veronmaksajan rahaa. Säästön mittakaava on siis hyvin pieni, mutta keskustelua siitä on riittänyt.
Eduskunnassa yleinen hallitusta vastaan käytetty argumentti on, että sotemenot pitää mitoittaa alan asiantuntijoiden näkemyksen mukaan.
Se laittaa väistämättä pohtimaan sitä miten näitä valtion asioita oikein pitäisi hoitaa. Jos päätöksenteossa toimittaisiin niin, että jokaiseen hyvään asiaan annetaan sen verran rahaa, kuin alan asiantuntija katsoo hyväksi, niin kuinka korkea olisi valtion budjetti ja seuraaville sukupolville jäävä velka?
Lisärahan tarve ei nimittäin koske pelkästään sotea, vaan ihan kaikkia aloja. Olen ihan varma, että myös opetusalalla löytyy ihmisiä, jotka osaavat kertoa kuinka paljon juuri sinne pitäisi lisätä rahaa. Kulttuuriväki tuskin jää heikommaksi, järjestöaktiiveista puhumattakaan. Ja epäilemättä myös sosiaaliturvaa seuraavilta asiantuntijoilta löytyy hyviä ehdotuksia niistä kohteista, joihin pitäisi laittaa lisää rahaa.
Hyvien asioiden tiellä on vain yksi asia ja se on veronmaksajan kantokyky. Veronmaksajan selkä on jo kumarassa nykyisenkin kuorman kantamisessa ja avuksi tarvitaan lainoittajaa. Tänäkin vuonna kaikista valtion menoista lähes 15 prosenttia rahoitetaan lainalla, joka jää tulevien veronmaksajien maksettavaksi. Sen tulevat aikanaan maksamaan nykyiset lapset, nuoret ja vielä syntymättömät ikäluokat korkoineen.
Ylipäätään koko sotekeskustelu on erikoista. Olen täysin varma, että eduskunnassa ei ole ainuttakaan kansanedustajaa, joka ei haluaisi sotepalveluiden toimivan hyvin. Kukaan ei halua tinkiä vanhustenhoidon tasosta, pitää ihmisiä leikkausjonoissa tai antaa nuorten jonottaa mielenterveyspalveluihin. Ihan varmasti jokainen kansanedustaja haluaa, että nämä ja monet muut palvelut toimivat nykyistä paremmin.
Hallituksen ja opposition välinen ero on siinä, että hallitus joutuu huomioimaan talouden realiteetit, kun taas oppositiolla on vapaammat kädet. Tästä hyvä esimerkki on Vasemmistoliiton esittämä 30 tunnin työviikko julkiselle sektorille täydellä palkalla. Kun se on opposition ehdotus, niin sitä pidetään keskustelunavauksena. Jos hallitus pistäisi sen ehdotuksen käytäntöön, niin kansalaisten palvelut romahtaisivat heti. Siksi, että lyhyemmässä työajassa ei ehdittäisi hoitaa yhtä montaa potilasta, ei pitää kaikkia nykyisiä oppitunteja tai ajaa yhtä montaa bussivuoroa.
Poliitikkojen tehtävä ei ole esittää utopistisia tai populistisia ehdotuksia, vaan priorisoida julkisia menoja siten, että veronmaksajan rahat käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja taataan parhaimmat mahdolliset palvelut. Tämä edellyttää aika ajoin koviakin päätöksiä. Niiden tekeminen ei ole mukavaa, koska niiden selittäminen kansalaisille ei aina ole helppoa.
Keskiviikkona alkavissa kunta-ja aluevaaleissa valitaan ne valtuutetut, jotka seuraavan neljän vuoden ajan päättävät veronmaksajan rahan käytöstä kunta-ja aluetasolla. Me emme tarvitse kuntien ja alueiden valtuustoihin taivaan rannan maalareita, vaan vastuunkantajia. Me tarvitsemme päättäjiä, jotka ymmärtävät sen, että veronmaksajan taakka on jo raskas ja sen kuormittamisessa aletaan olla rajoilla.
Satoselta viisaita sanoja.
Asiaa vaan ei tunnu vihervasemmiston kukkopojat ymmärtävän, joilla ainoa lääke on budjetin paikkaaminen velalla. Kyllä sen sitten tulevat sukupolvet maksaa . . .
Mitä iloa tuleville sukupolville on pienemmästä – purraorpon hallituksen aikana tosin räjähdysmäisesti kasvaneesta – velasta, kun se on köyhän lapsuuden jälkeen huonommin koulutettua, sairasta, orjapalkalla kituuttavaa, syrjäytynyttä, rikkaisiin ja rutiköyhiin jakautunutta kansaa? Tuskin rikkaillakaan on hyvä olla vartija-armeijan suojaamassa, muurien ympäröimässä kodissaan.
Juuri näin. Tämä hallitus ajaa koulutuksen siihen malliin, ettei porukalla ole peruskoulun surkeata päättötodistusta lukuun ottamatta näyttää minkään keskiasteen ammattitutkinnon suorittamisen paperia. Aikuiskoulutustukikin on poistettu ja Satonen pöpöttää, ettei ole järkeä lähihoitajan kouluttautua kokiksi ja päin vastoin. Mutta jos on saanut tarpeekseen hommasta ja toinen hokema on että joku saa 2000 euroa palkkaa ja kuluttaa 2300. Miten semmonen on mahdollista? Mutta kouluttamaton, kun menee töitä hakemaan, hänen pitää tyytyä siihen kaikkein surkeimpaan palkkaan, jolla ei tulla toimeen. Tämähän on mannaa työnantajalle. Sitten jotakin tukea saadakseen täytyy muuttaa pienempään, ehkä juuri Satosen vuokraamaan, kämppään. Siunakkoon, jos tuollainen äijä valittaisiin vielä Kelaan junailemaan rahattomien asioita. Mutta työministeriksi ei ole odotettavissa kovin kummoisempaa saarnamiestä. Se onneton Marttinen. Voi tulevia sukupolvia, ei velan vaan tietämättömyyden takia. Sitä se on, kun sydän sykkii oikealla, vallan väärällä puolella. Hävetkää!
Mites arto olis jos lopetetaan vaikka asumistuki tai niin että asumistukea ei saa kuin kunnan asuntoihin? Vai meneekö liikaa omalle taskulle
Hauskoja heittoja.
Asunnottomien määrä räjähtäisi. Ja sitten vielä Kokoomuksen väitetään sorsivan pienituloisimpia. Näyttää olevan vasurit itse köyhän pahin vihollinen.
Samoin vasemmiston yleisen periaatteen mukaisesti eriarvoinen kohtelu yhteiskunnan jäsenille. Tässä tapauksessa vuokranantajille. Sosialisoinnin riemuvoiton tuloksia näki aikoinaan itäblokissa. Minä en tykkää, mutta se on tietysti makuasia.
Mitä jos laskettaisiin vuokria niin ei tarvittaisi tukia vaikka Onhan se mukavampi nostaa vuokraa sitä mukaa kun tuet nousee vaikka mitkään kulut ei kasvaisi niin saa omaan taskuun enemmän rahaa
Ja sitten kun poistetaan omistusasujilta tuet niin jos joutuvat työttömäksi eivätkä saa apuja niin voi taas kokoomusherrat ostaa halvalla pakkomyynnissä olevan asunnon ja vuokrata sitä eteenpäin
Jos vuokrissa on mielestäsi noin paljon ilmaa, niin kannattaa ostaa pari kämppää ja laittaa ne vuokralle. Rahaa alkaa tulemaan niin, että ranteita pakottaa. Voit sitten pudottaa vuokraa ihan mielesi mukaan ja rahaa tulee edelleenkin. Niin helppoa se on.
Ei se mitään vaadi, että nillittää ja kadehtii muita. Se vaatiikin jo jotain, että tekisi jotain oman tilanteensa eteen.
Vassareilta viimeksi mainittu tuntuu yleensä jostain syystä jäävän vähemmälle huomiolle.
Valitettavasti ei ole oma isä jättänyt sellaista perintöä että voisi asuntoja ostella enemmänkin
Aika harva perintörahoilla juhlii varsinkaan asuntomarkkinoilla bisnes mielessä. Itse olen tehnyt sitä pienessä mittakaavassa pankkilainalla jota voin suositella sinullekin. Sehän on täysin riskitöntä ja halpaa lystiä. Siihen päälle kun miettii kauhukuvaa siitä, että vuokralaisten vaihtuessa väliin voi jäädä 1-3 kk väli, että tuloa ei lainkaan tule, mutta menot pysyvät muuttumattomina.
Huomaa kyllä että sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä asunnon omistamisesta vuokraus tarkoituksessa. Kovin osaat sen yksinkertaistaa ja siten saada sen näyttävän tuottoisalta. Tosiasiassa vuosi tuotot ovat 6-10% luokkaa, joten 100.000 asunnosta ei tuottoa ihan hirveästi saa. Hommaa 2-3 asuntoa ja kommentoi vuodenpäästä miten olet näillä “kultakaivoksilla” pistänyt rahoiksi. Ehkä huomaisit, että tulo sarakkeessa on vain yksi rivi, mutta menopuolella taloyhtiöstä riippuen
on kymmenkunta riviä.
Ja vielä lisäyksenä, että vuokralaisen paljastuttua maksukyvyttömäksi, häädössä menee helposti puolikin vuotta ilman vuokratuloja. Sen jälkeen sitten kallis remontti, kun kämppä on kuin pirujen repimä.
Eihän näitä kovin usein vastaan tule, mutta riski on aina olemassa.
Ajankohtainen uutinen: https://yle.fi/a/74-20151511
”Hermunen ei ole ainoa, joka on vaihtanut kaupungin vuokrataloyhtiöstä yksityiselle vuokranantajalle. Syynä liikehdintään on se, että kuntien vuokrataloyhtiöt ovat jääneet hintakilpailussa toiseksi isossa osassa Suomea”.
: )
Asuntosijoittajat eivät perusta vuokrausbisnestään vuokrien varaan. He odottavat, kunnes asunnon hinta on noussut riittävästi ja käärivät sitten arvonnoususta myyntivoittonsa. Uusia asuntoja varten otetaan lainaa käyttämällä jo hankittuja vakuutena. Vuokralainen maksaa tässä bisneksessä juoksevat kulut, vastikkeet ja korot. Yhtiölainojen korot vähennetään verotuksessa. Keinottelu pumppaa ilmaa asuntojen hintoihin ja sijoittajien korkokulut kasvavat. Vuokralainen maksaa yhä enemmän keinottelijan rahoituskuluja ja asuntoyhtiöiden tavisosakkaiden riskit kasvavat asuntosijoituskuplan puhkeamisen lähestyessä.
Asuntoaan vuokraavat voisivat olla rehellisiä ja myöntää, että he odottavat isoa myyntivoittoa. Vuokralainen on vain pakollinen juoksevien kulujen maksaja. Asuntojen hintojen laskiessa konkurssia lähestyvät sijoittajat purkavat oman epätoivonsa vuokralaisten syyttelyyn.
Mullikuhnurille tiedoksi, että ei hyvää vuokra kohdetta kannata myydä jos tuotto on on pääomaan nähden kohdillaan. Miten itsestään selvyys liittyy vuokranantajan rehellisyyteen? Tottakai kaikki ovat myytävissä, jos hinta on oikea. Ihan normaalia bisnestä, josta verot on maksettava aivan kuin mistä tahansa bisneksestä. Mitä tulee vuokriin, niin niiden tason määrää markkinat wikä vuokranantajat. Sekin on mielestäni reilu tapa, jolloin voi jättää pulinat pois kovista vuokrista. Jos bisnes olisi “kultakaivos”, niin kyllä kaupungit, kunnat ja isot rakennusfirmat rakennuttaisivat vuokra kohteita liukuhihnalta.
Päätä jo, onko asuntojen vuokraus hyvää vai huonoa bisnestä. Sanomasi vaihtuu kommentista toiseen.
Muuttotappiokunnissa, kuten Sastamalassa vuokrat ovat ainoa tulonlähde asunnon hinnan pudotessa. Riskitkin ovat kovat: putkiremontin osuessa kohdalle ei pankeilta saakaan lainaa, kun talon vakuusarvo ei riitäkään. Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat nousevat, joten myyntivoitto on tärkeämpi kuin vuokratuotto. Tosin hinnat laskevat nyt kaikkialla ja velkavivulla asuntoja ostanut on pian konkurssissa.
Se onko bisnes hyvää vai huonoa ei ole mitenkään yksiselitteistä!
Vaikkapa juuri mainitsemasi putkiremontin vuoksi. Onneksi niitäkin on aloitettu tekemään tarpeellisuuden eikä teoreettisen elinkaaren mukaan. Jos asunnon hinta jostain syystä laskee ja siinä on hyvä vuokralainen, niin miksi asunto pitäisi myydä? En ymmärrä. Jos ostaa sijoitus asunnon, niin vuokraamista varten semmoinen lähes aina ostetaan eikä myymistä.
Kerran on itselläni käynyt hyvä tuuri, että ostin asunnon ja 3 viikon päästä myin sen kiitettävällä voitolla tekemättä siihen minkäänlaista remonttia. Vuokralainen olisi ollut valmiina, mutta ostaja osti sen omaan käyttöön. Ei näihin kuvioihin ole mitään On/Off juttua, ne on aina asunto- ja paikkakunta kohtaisia asioita. Toki miksi ostaa sijoitukseen asunnon johon on tulossa kaikki mahdolliset remontit seuraavan 10 vuoden aikana? Sekin täytyy arvioida, että ostaako Helsingistä yhden asunnon vai vaikkapa Sastamalasta samalla rahalla 4. Siinäkin vuokra tuotossa iso ero Sastamalan eduksi, mutta taas myymisen kannalta etu on toisinpäin.
Toki nämä kaikki sinä ja kaikki muutkin jo tietävät, nämä asiathan taidetaan nykyään käydä jo yläasteella kansalaitiedon tunneilla läpi!
Jos asunnon omistaja vuokraa asuntoaan hän on rosvo ja jos myy asuntonsa, hän on rosvo?
Vasemmistolle tuntuu olevan tärkeintä se, että keksii jonkin verukkeen, jolla voi syyllistää asunnon omistajan.
Kuten aiemmin jo linkkasin uutisen, niin julkisyhteisöjen vuokrat ovat monella paikkakunnalla suuremmat kuin yksityisellä puolella.
Syyttäminen ja syyllistäminen pitänee mielen virkeänä . . .?
Miten sinulle tuli tuo rosvo mieleesi? Olkoon sitten niin, tai kuten presidentti Kekkonen sanoi: Niin on, jos siltä näyttää.