Hiilet hehkuvat ahjossa ja pajaan leviää niiden palamiselle ominainen tuoksu. Savukiehkurat nousevat huuvaan. Seppä Tomi Moisio kuumentaa rautatankoa, ja alkaa sitten takoa oranssina hehkuvaa metallia alasinta vasten pajavasaralla.
Rauta taipuu hiljalleen haluttuun muotoon vuoroin kuumentaen, vuoroin takoen. Pajassa kaikuvat jämäköiden vasaraniskujen äänet. Tomi Moisiosta tuli seppä erikoisen kuvion kautta. Hän sairastui vakavasti vuonna 2015, ja joutui vaativaan leikkaukseen. Toipilasaikana hän vietti paljon aikaa seppänä toimivan ystävänsä pajalla Nuutajärvellä.
”Ensimmäisenä sairauslomapäivänä, eli heti leikkauksen jälkeisenä päivänä seurasin ystäväni takomista, ja innostuin itsekin kokeilemaan”, mies selvittää. Sairausloman aikana hän kävi joka päivä takomassa ystävänsä pajalla.
”Sitä mukaa kun leikkaushaavan arpi parani, vasara kasvoi”, muistelee Moisio hymyillen.
Takominen tuntui heti omalta jutulta.
”Käsillä tekeminen on aina kolahtanut. Se on hyvää vastapainoa insinöörin hommille. Kun saa tulet ahjoon, niin työstressi unohtuu”, maanmittausinsinöörin koulutuksen omaava mies kertoo.
Moisio on kouluttautunut paitsi insinööriksi, myös rakennusmestariksi ja puusepäksi. Suunnittelutyö on ollut mukana työelämässä vahvassa roolissa. Tällä hetkellä hänen päätyönsä on Forssan Teräsrakenne Oy:n tuotantopäällikkönä Ypäjän toimipisteessä.
”Olen tehnyt omalla firmallani teräsrakennesuunnittelua ja monia muitakin suunnittelutöitä. Kun hurahdin sepänhommaan, suunnittelu jäi vähemmälle, mutta teen sitäkin edelleen”, Moisio taustoittaa.
Hän innostui takomisesta siinä määrin, että hankki koulutuksen siihenkin.
”Lähdin opiskelemaan seppäkisällin tutkintoa työn ohella Karjaalle Axxellin Veturitallin sepänpajalle monimuotokoulutuksena”, Moisio kertoo. Kun tutkintotodistus oli taskussa, hän perusti oman pajan, joka toimi ensin Nuutajärvellä ja sitten Tammelassa.
”Sivutoimisena yrittäjänä olen toiminut vuoden 2011 alusta ja pajasta tuli osa liiketoimintaa neljä vuotta myöhemmin. Alussa tein pelkästään teräsrakennesuunnittelua.”
Nyt pajatoiminta on siirtynyt kokonaisuudessaan Kiikoisiin, jonne hän muutti puolisentoista vuotta sitten.
”Jonkin aikaa minulla oli samaan aikaan kaksi pajaa, kun remontoimme tiloja Kiikoisiin vanhaan navettarakennukseen, ja samaan aikaan Tammelan pajakin oli toiminnassa.”
Kiikoisten paja tuli valmiiksi tänä kesänä. Tammelan ajat antoivat hyvät viitteet siihen, mitä seppä pajaltaan halusi.
”Sain toteuttaa juuri toivomani kaltaisen työskentelytilan. Tämä saakin olla elämäni viimeinen paja, paikka, josta ei tarvitse lähteä”, mies tuumailee.
Metallisepälle sopivien tilojen lisäksi rakennuksessa on myös puusepän verstas. Verstaiden välissä on seinä, joten niille on kummallekin aivan omat, selkeät osastonsa. Puutyöverstaan puolelta löytyy kattava setti työkaluja, koneita ja laitteita – kuten sahoja, höyliä, sorvi ja hiomalaitteita. Kahden alan seppä on kiinnostunut edistämään suomalaista käsityötä ja muotoilua.
Moisio toimiikin valtakunnallisen Taidesepät ry:n hallituksen puheenjohtajana, joka vaalii juuri näitä arvoja.
Kiikoisiin Moision kuljetti rakastuminen Toukolan koulussa koulunkäynnin ohjaajana työskentelevään Hanna Hepokorpeen. Rakkauden lisäksi seppä onnistui roihauttamaan liekkeihin myös Hannan innostuksen puutöihin.
”Hanna on ollut nopea oppimaan, ja on tehnyt jo vaikka mitä. Olemme tehneet myös yhteisiä projekteja”, kehaisee Moisio.
Pajalla syntyy kaikkea pienistä koruista lähtien aina suuriin ja haastaviin kokonaisuuksiin saakka.
”Yhteen paikalliseen taloon tein porraskaiteet. Ehkäpä erikoisin tilaustyö koskaan on ollut Tammelan seurakunnalle tekemäni katafalkkikärryt, joilla kuljetetaan arkkua”, mainitsee Moisio.
”Tilaustyöt ovat olleet hyvin erilaisia ja monipuolisia, kaikenlaista ihmiset ovat keksineet tilata. Mitään yksittäistä tiettyä hittituotetta ei ole.”
Pariskunnan kotona toimii myös pieni käsityötuotteiden myymälä.
”Se on auki sopimuksen mukaan, silloin kun täällä ollaan kotosalla, koska tämä on minulle sivutoimista hommaa. Ottakaa ihmeessä yhteyttä, jos kiinnostaa tulla katsomaan”, Moisio kannustaa.
Pariskunta on kiertänyt myös erilaisia tapahtumia, joissa heillä on ollut oma esittelypiste.
”Muutamat markkinat käymme vuodessa, ja enemmänkin voisi tietysti käydä, mutta tässä on ollut niin paljon kaikkea muutakin. Käsin tehdyt tuotteet kyllä kiinnostavat ihmisiä.”
Moisio on laittanut merkille, että kaikki eivät ymmärrä käsityön arvoa, ja saattavat pitää niiden hintaa kalliina.
”Kuitenkin esimerkiksi käsin taottu tuote on aivan eri asia kuin tehtaassa sarjavalmistettu, vaikkapa taotun näköistä jäljittelevä massatuote”, huomauttaa Moisio niille, jotka ihmettelevät käsityötuotteiden hintaa.
”Käsityö tehdään alusta saakka itse, ja sen valmistamiseen tarvitaan taitoa, luovuutta ja materiaalituntemusta. Jokainen käsin tehty tuote on uniikki, ja sen eteen nähdään paljon vaivaa.”
Moisio on tehnyt paljon myös puuta ja metallia yhdisteleviä tuotteita, onhan hänellä taito hyppysissä molempien materiaalien käsittelyyn. Oma paja ja koti Kiikoisissa tuntuu hyvältä. Verkostoja uuden kotipaikan ihmisiinkin on jo syntynyt.
”Olen liittynyt paikalliseen VPK:hon ja minut on otettu siellä hyvin vastaan”, hän iloitsee.
Vastausta kysymykseen, mikä Kiikoisissa on kaikista parasta, ei sepän tarvitse kauaa miettiä.
”Kyllä se on tuo Hanna! Elokuussa juhlitaan meidän häitä.”
