Kankaisia tulppaaneja maljakoissa, virkattuja perhosia, kangaskasseja, villasukkia, pieniä enkeleitä ja muita taidokkaita askarruksia. Leila Haunian, 78, käsityöt ovat tuottaneet paljon iloa hänen läheisilleen mutta myös tuntemattomille.
”Näitä valmistuu noin 300”, kertoo Haunia ja esittelee kasseja, joissa Sastamalan seurakunta joulun alla jakaa ruokalahjoituksia vähävaraisille sastamalalaisille. Enkelikeräys järjestetään jo 17. kerran.
Materiaalia kasseihin Haunia hankkii kangaskaupasta ja kirpputoreilta. Millä perusteella hän valintansa tekee?
”Värit ovat minulle tärkeitä. Kankaan pitää olla siisti ja sileä. Lisäksi se ei saa olla liian paksua. Minusta hyvä kangaskassi on sellainen, jonka saa taiteltua pieneen tilaan.”
Haunia tuumaa kolunneensa kirppareita niin monesti, että silmä on harjaantunut hyvien kankaiden löytämiseen. Idean kassien tekemiseen hän sai tv-uutisista:
”Uutisissa sanottiin, että muovipussien kulutusta tulisi vähentää. Siitä se innostus sitten lähti.”
Toinen sykäys tuli seurakunnan ruokajaossa, jossa Haunia tuli kysyneeksi diakonilta, olisiko seurakunnalla tarvetta hänen valmistamilleen kasseille.
Helppohoitoiset tulppaanit
Monissa eri väreissä esiintyvät myös Haunian luomat perhoset ja kukat. Ensimmäiset ovat liihotelleet uusiin koteihin Yhteisvastuukeräyksen ja seurakunnan leiripäivien yhteydessä, jälkimmäiset ovat ilahduttaneet seurakunnan iäkkäitä jäseniä syntymäpäivinä.
”Nämä tulppaanit eivät lakastu, eikä niitä tarvitse kastella. Niistä saa pitkäaikaisen ilon”, Haunia naurahtaa.
Jaettu ilo on paras ilo, sanotaan. Ja se Hauniaakin motivoi.
”Tässä yhdistyy kaksi minulle tärkeää asiaa: toisten auttaminen ja käsitöiden tekeminen.”
Haunia sanoo yhteistyön seurakunnan diakonian kanssa tuntuvan merkitykselliseltä. Enää hänen käsissään ei synny vain kukkia tai kasseja, vaan jotakin paljon enemmän.
Mitä Leila Haunian elämään muuta kuuluu kuin käsitöitä?
”Molemmat lapseni asuvat Sastamalassa. Minulla on kuusi lastenlasta ja seitsemän lastenlastenlasta”, hän vastaa.
Haunia on siis kutonut paljon pieniä villasukkia elämänsä varrella.
Maalaistalon emännän rooli vaihtui lesken elämään kaupungissa 14 vuotta sitten. Rautavedenkadulla sijaitsevasta kerrostaloasunnosta hänellä on lyhyt matka harrastamaan ja tuttuja tapaamaan. Parvekkeelta avautuu ihailtavaksi vuodenaikojen mukaan vaihtuva järvimaisema.
Vammalan rantojen lisäksi Hauniaa miellyttävät kaupungin kukkaistutukset. ”Niissä on sitä kaipaamaani väriloistoa.”
Haunia on ollut aiemmin useita vuosia vapaaehtoisena SPR:n ystävätoiminnassa. Edelleen hän käy Ystävänpirtillä muun muassa Skip-Boa pelaamassa.
”Pelaamme peliä myös kavereiden luona viikoittain. Siinä vaihdetaan kuulumiset samalla ja välissä juodaan kahvit”, hän kertoo.
Mietimme, että Skib-Bo taitaa olla perinteisiä korttipelejä suositumpi ajanviete eläkeläisten keskuudessa ainakin Vammalassa. Tiettävästi sitä pelataan säännöllisesti myös joissakin eläkeläisyhdistyksissä.
“Kultaakin kalliimpia”
Koska Leila Haunia vaikuttaa vaatimattomalta ihmiseltä, kysyin vielä Sastamalan seurakunnan diakoni Marja Ritaselta käsitöiden merkityksestä.
”Leilan perhoset ja tulppaanit ovat tuottaneet valtavasti hyvää mieltä, ja kassit ovat oikein käytännöllisiä. Upea juttu”, Ritanen sanoo.
”Perhosia on myös piilotettu, etsitty ja löydetty, niillä on leikitty. Niillä on ollut roolia eri-ikäisten aktiviteeteissa”, Ritanen kertoo.
”Vapaaehtoistoimijat ovat seurakunnalle kultaakin kalliimpia”, diakoni kiittää.
