Lastensuojeluilmoitusten määrä on Sastamalassa kasvanut merkittävästi. Viime vuonna lastensuojeluilmoituksia kirjattiin 364. Määrä on yli sata suurempi kuin edeltävänä vuonna. Vuonna 2012 lastensuojeluilmoituksia tehtiin Sastamalassa ja Kiikoisissa 263.
Punkalaitumella lastensuojeluilmoituksia kirjattiin viime vuonna 36 ja 40 vuonna 2012.
Lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtiin viime vuonna Sastamalassa 156. Kolmen kuukauden määräajassa saatiin käsiteltyä 92 prosenttia selvityksistä, kun vuonna 2012 selvityksistä 73 prosenttia valmistui määräajassa. Positiivista kehitystä on havaittavissa, mutta edelleen sosiaaliasiamies toivoo kiinnitettävän huomiota lastensuojelun riittävän resursointiin. Perheohjaukseen on panostettu ja sen toivotaan helpottavan tilannetta.
Punkalaitumella lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtiin viime vuonna kaksitoista. Kaikki valmistuivat määräajassa.
Naapurit kun vahtivat toisiaan. Kesä lähestyy ja terassikausi sekä pihassa grillaaminen ja oluen ym kittaaminen.
Siinäpä hyvä syy käräyttää naapuri, jollei poliisi nappaa rattijuoppoudesta ennen sitä.
On surullista että täällä on noin paljon kärsiviä lapsia, ne joista tehdään ilmoitus ovat vain jäävuoren huippu. Pitäisi miettiä ennen kun ryhtyy lapsenteko puuhiin.
Sastamalan kokoisessa maaseutukaupungissa pitäisi olla tilaa niin, että jokaisen lapsen olisi täällä hyvä elää. Tietenkin työttömyys ja päihteet aiheuttavat perheissä ongelmia. Mitä näitä perheitä pystyttäisiin auttamaan ? Ennenkin oli köyhyyttä, mutta silloin oli tätiä ja setiä lähettyvillä ja olo tuntui kuitenkin turvalliselta. Lapsi kaipaa ennen kaikkea, rajoja ja rakkautta. Usein riittää, että edes yksi aikuinen aidosti välittää lapsesta ja tämän tarpeista.
Lapselle annettu aika ei mene koskaan hukkaan, vaan se tulee korkojen kanssa takaisin.
Sastamalan kokoisessa maaseutukaupungissa pitäisi olla tilaa niin, että jokaisen lapsen olisi täällä hyvä elää. Tietenkin työttömyys ja päihteet aiheuttavat perheissä ongelmia. Mitä näitä perheitä pystyttäisiin auttamaan ? Ennenkin oli köyhyyttä, mutta silloin oli tätiä ja setiä lähettyvillä ja olo tuntui kuitenkin turvalliselta. Lapsi kaipaa ennen kaikkea, rajoja ja rakkautta. Usein riittää, että edes yksi aikuinen aidosti välittää lapsesta ja tämän tarpeista.
Lapselle annettu aika ei mene koskaan hukkaan, vaan se tulee korkojen kanssa takaisin.
Toivottavasti tänä päivänä tuki suoraan perheelle on muuta,kuin sijoittaminen pois kotoa, vaikka vanhempi itse pyytää apua oireilevalle lapselle. näin oli 2000 luvun alussa, jo toisella perheneuvolakäynnillä vietiin lapsi pois. Luottamus viranomaisiin ei ole palannut.
nimim. lasten parasta ajatteleva