Sastamalassa psykoterapeuttina toimiva Seppo Laakso on työuransa aikana kohdannut lukuisia viidenkympin rajapyykin ylittäneitä miehiä, joiden elämää varjostavat erilaiset genitaalialueen vaivat. Jos vaivojen kanssa onkin oppinut elämään, on monella miehellä ollut käsiteltävänä näiden ongelmien hoitoon tai korjaamiseen liittyviä traumoja.

Kun ihmistä tutkitaan, hoidetaan tai leikataan sukuelinten alueella, toimitaan kehon herkimmällä alueella. Laakson mukaan potilaan kannalta on usein todella merkityksellistä, miten häntä valmistellaan toimenpiteisiin ja miten niistä keskustellaan hänen kanssaan.

”Tuleeko hän kuulluksi ja hoidetuksi kokonaisena ihmisenä? Miten elämä sujuu mahdollisen operaation jälkeen? Onko tarjolla riittävästi psyykkistä tukea? Mies on paljon muutakin kuin munat, mutta isku munille voi olla isku mieheyden ytimeen”, Laakso sanoo.

Vaivainen matkamies -dokumenttiromaanissaan Laakso avaa Heikki-nimisen miehen tarinan kautta, millaista on olla urologisena potilaana suomalaisessa terveydenhuollossa.

”Lääketieteellisesti hoito on pääsääntöisesti hyvää, mutta aina potilaat eivät koe tulleensa kohdatuksi. Peräänkuulutan ihmissuhdetaitoja.”

Avoimempaa keskustelukulttuuria 

Virtsaamiseen liittyviä hankaluuksia aiheuttavat monenlaiset häiriöt ja kasvaimet. Laakson mukaan lähes joka toinen mies tekee 50 ikävuoden jälkeen tarkempaa tuttavuutta eturauhasvaivojen kanssa, ja lähes yhtä monet tämän ikäluokan miehistä joutuvat elämänkoulussaan luokalle, jossa opitaan, ettei erektion saamiseen riitä pelkkä tahdonvoima.

Vaikka vaivat ovat kovin yleisiä, niistä puhutaan Laakson mielestä aivan liian vähän. Kirjan Heikin tarina on vain yksi kertomus, mutta Laakso korostaa, että maassamme on kymmeniä tuhansia Heikin kaltaisia miehiä, joilla on samantapaisia kokemuksia.

”Onneksi viime vuosikymmenten aikana miehen sielunmaisemassa on tapahtunut muutosta. Miehetkin haluavat keskustella elämänsä kipukohdista ja puhua tunteistaan – ainakin terapeutin vastaanotolla. Toivon, että miehet keskustelisivat avoimesti myös keskenään näistä asioista.”

Kirjan päähenkilön Heikin kokemuksien perusteella terveydenhuollossamme olisi vielä paljon opittavaa potilaan tunteiden, ajatusten ja kysymysten huomioimisessa.

Klassikko kahdella katetroinnilla

Vaivainen matkamies -kirjassa kolmen lapsen isä Heikki havahtuu ensimmäisiin virtsaamishankaluuksiin vähän päälle kolmekymppisenä. Iän karttuessa pahenevat vaivat ja katetroinnista tulee Heikille arkipäivää. Hygieniariskin takia vaellusreissut ovat mahdottomuus, eikä hän voi lähteä mihinkään ottamatta etukäteen selvää, miten virtsarakon tyhjennys on mahdollista hoitaa.

Vuosikymmenten kuluessa Heikille tehdään yhteensä seitsemän genitaalialueen leikkausta, eli hän saa omien sanojensa mukaan seitsemän iskua munille. Niillä on vaikutuksensa miehen parisuhteeseen ja itsetuntoon.

Heikistä tuntuu, että hänet on rusikoitu niin jalkovälistä kuin korvienkin välistä. Kun hän kertoo eräälle lääkärille, miten hänen elämänsä on vaikeutunut, on vastauksena hiljaisuus. Heikki kokee, että hänen ongelmiaan vähätellään ja mitätöidään. Hän itse ei ole enää mitään.

Onneksi on myös potilaan tuntoja myötäeläviä tohtoreita. Työterveyshuollon kautta Heikki saa apua myös henkisiin solmuihin.

Eteläsuomalaisen Heikin elämästä sukeutuu lopulta selviytymistarina. Voimaantumisen hetkiä Heikki kokee muun muassa osallistuessaan Pirkan Pyöräilyn Klassikko-lenkille. Poljettavaa on 134 kilometriä Näsijärven ympäri. Sen hän selvittää kahden katetroinnin taktiikalla. Kolmen vuoden kuluttua Heikki on taas pyörän selässä Klassikolla ja parantaa aikaansa vartilla. Ei paha suoritus munavaivaiselta mieheltä, hän miettii.

Itärajan tuolla puolen Karjalassa Pasurinkankaan taistelutantereet saavat todistaa yhden miehen taistelun, kun Heikki koittaa selviytyä katetroinnista pusikossa, piilossa kanssamatkustajien katseilta.

Elämässä on sijaa ilollekin, vaikka miehen muistikirjaan piirtyy päivän mietelause: jatkukoon kusemisen surkeus!