Sastamalan seudun museon Tornihuvilaan avaama puuleluvalmistukseen pureutuva näyttely on sukellus paikallisperinteeseen. Asemanmäessä ja Tyrväänkylässä sijainneet verstaskeskittymät toivat 1900-1960-luvuilla leivän monen paikallisen perheen pöytään ja lelut lasten leikittäväksi aina Tamperetta ja Helsinkiä myöten.
Raimo Ojala ja Mauno Westergren muistavat lapsuudestaan sorvin äänet ja höylän lastut.
”Koneita kiellettiin käyttämästä, mutta pitihän nuorten poikien salaa hiukan kokeilla. Oli se ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut. Jos jokin ihonriekale, klehva, tulikin, se saatiin paikattua luuliimalla”, miehet nauravat.
Raimo Ojalan isä Väinö ja Mauno Westergrenin isä Veikko luotsasivat omia verstaitaan naapureina Asemanmäessä. Kumpikin oli ammentanut oppinsa Salmin sorvaamosta. Väinö aloitti liiketoiminnan yhdessä veljensä Vilhon kanssa 40-luvulla, mutta miehet päätyivät eri teille, kun liikevaihtovero teki yhteisyrityksen kannattamattomaksi. Myös Veikko aloitti lelujen valmistuksen veljensä Martin kanssa. Leluja syntyi ensin vapaa-ajalla kavereille myytäväksi, sittemmin kummallakin oli oma verstaansa.
Alkusysäyksen vapunpäivänä avautuvaan näyttelyyn antoi vuonna 2016 Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen Maiju Vuorenoja. Hän lähestyi museota kertoen Tyrväänkylässä sijaitsevasta Kalle Karpin puuverstaasta, joka tultaisiin purkamaan. Karppi valmisti alkuun lähinnä taloustarvikkeita, mutta 30-luvulta alkaen tilauskirja täyttyi pääasiallisesti leluista ja niiden osista.
”Muistan yhä sen harmaan marraskuisen päivän, kun kävin verstaassa ensimmäisen kerran. Se oli lumoava hetki; tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt. Verstas näytti siltä, kuin Karppi olisi lähtenyt vain hetkeksi pois. Kaikki oli yhä paikoillaan”, muistelee museonjohtaja Marja Hänninen-Tolvi.
Karpin verstas päädyttiin pelastusdokumentoimaan museon projektitutkija Marja-Leena Santasen toimesta, ja saatua aineistoa on hyödynnetty myös näyttelyssä.
Santasen mukaan projekti on ollut valtavan mielenkiintoinen.
”Nykyisen Sastamalan alue on ollut valtakunnallisesti merkittävää puuleluvalmistuksen aluetta, ja vuonna 1915 Tyrvään alueen leluliikevaihto oli miljoona markkaa. On hienoa, että tämä nyt jo kadonnut käsityöläisperinne saadaan esiteltyä yleisölle.”
Raimo Ojalassa ja Mauno Westergrenissä näyttely herättää valtavasti muistoja. Lähes kaikkiin puuleluihin tuntuu liittyvän jokin tarina. Se kaksikkoa hiukan harmittaa, että useat näyttelyyn saaduista leluista ovat jo maalipinnoiltaan kuluneita ja muutenkin ajan patinoimia.
Marja-Leena Santanen lohduttaa: ”Sehän vain osoittaa, että lelut ovat olleet rakkaita ja paljon leikittyjä.”
Leikiten! – Sastamalalaisten puuleluverstaiden tarina -näyttely on avoinna 1.5.2018 – 31.1.2019.
Lue koko juttu torstaina ilmestyvästä Alueviestistä.
Video Iiro Seppälä
kukas se oli joka mottisella poras puuhevoselle persreikiä?
Ei niitä porattu vaan lyötiin oksasesta laudasta oksa pois. Oli värikin valmiina
Haapamäen Pertti niitä persreikiä poras,siinä elämän tyä!