Loppuviikosta kirjan ja kulttuurin ystäviä hemmotellaan taas Vanhan kirjallisuuden päivien muodossa.

Tapahtuman toiminnanjohtaja Päivi Mäki-Kerttula ja tuottaja Iida-Amalia Nikkilä ovat pohtineet viime päivinä suosikkirunojaan.

Kiikkalaisena ensimmäinen taipuu Kaarlo Sarkian suuntaan, mutta tunnustautuu myös lounaismurteella luovan Heli Laaksosen runojen ystäväksi.

”Laaksonen runoja on niin hauska kuunnella, mutta vaikea lukea”, Mäki-Kerttula huokaa.

Nikkilää on puolestaan jäänyt mietityttämään kuka tappoi punarinnan ja miksi. Dramaattinen Kuka tappoi punarinnan oli hänen lempirunojaan Kaarina Helakisan suomentamassa Riemukkaassa riimikirjassa.

Miksi moinen runosuonen lämmittely?

Siitä syystä, että yleisön suosikki vuosien takaa tekee paluun kirjapäivien ohjelmaan. Kyse on tietysti Tämän runon haluaisin kuulla -tilaisuudesta.

Yleisön toiverunoja lausuvat Sylvään juhlasalissa perjantaina Kansallisteatterin näyttelijä-ohjaaja Jussi Lehtonen ja näyttelijä Anna Valpuri Kankila. Sävellettyjä toivelauluja esittää laulaja, gambansoiton taitaja Mikko Perkola.

”Runotoiveita sai jättää Facebookissa ja Tyrvään Kirjakaupassa. Toiveita tuli laidasta laitaan, joten odotettavissa on hieno kattaus tunteikasta lyriikkaa”, naiset toteavat.

Teemasta paljon myönteistä palautetta

Kirjapäivien tämän vuoden teema, Naisen paikka, päätettiin jo ennen alkuvuoden Me too -kohua ja sen herättämää polemiikkia. Mäki-Kerttula sanoo, että teemasta on tullut paljon myönteistä palautetta, ja Me too on tuonut tapahtumalle tietynlaista nostetta.

”Mutta kiistän, että meillä olisi kristallipalloa hallussamme, sattumaa kaikki on vaan”, hän naurahtaa.

Mäki-Kerttula ja Nikkilä ovat Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n puheenjohtajan Leena Majander-Reenpään kanssa samaa mieltä siitä, että tapahtuman teema on ajankohtainen ja samaan aikaan ikuinen. Naisen paikasta puhuttaessa puhutaan ihmisen paikasta ja ihmisyydestä.

”Teema on otettu ilolla vastaan myös kirjakauppiaiden keskuudessa. Mielenkiinnolla odotan näkyykö se kirjapöydillä ja myyntiartikkeleissa”, Nikkilä tuumaa.

”Innostus on ollut suurta, meille on ehdotettu tänä vuonna ennätyksellisen paljon esiintyjiä ja muuta ohjelmaa. Naisen paikka kiinnostaa”, komppaa Mäki-Kerttula.

Naisidoleita ja runopuita

Nainen kirjan kannessa ja kannen tekijänä, naisen paikka kirjallisuushistoriassa, on nykynaisen ällikällä lyöviä naisidoleita ja naisia Suomen sisällissodassa.

”Naisen paikkaa käsitellään myös huumorin keinoin. Kannattaa muistaa kirjapäivien ennakkotapahtumat torstaina. Silloin kotiäitien nokkapokka taipuu räppi-batleksi Anna Elina Isoaron ja Janette Hannukaisen iskevässä runodialogissa Pukstaavissa”, Nikkilä vinkkaa.

Vanhan kirjallisuuden päivät ovat nimestään huolimatta aina myös uuden ja vanhan kohtaamispaikka.

Sanataiteen työpaja edustaa tämän vuoden uusia tuulia. Mediateekki-tilassa perjantaina järjestettävässä pajassa pohditaan paikan merkityksiä; maisemaa, luontoa, muistoja ja kokemuksia. Pajaan osallistuneiden sananauhoista kootaan teos, jossa nauhat ripustetaan puun oksiin karjalaisten itkupuiden tai tiibetiläisten ruokouspuiden tapaan.

Runopuita tulee kaupunkikuvaan kaksi, toinen Tyrvään Pappilan rantaan ja toinen vastarannalle, Vammaskosken sillan toiselle puolelle.

”Pääkirjaston takana olisi myös loistava paikka sanataiteelle, ja sopisivat runopuut tietysti tänne Jaatsin puistoonkin.”

Vanhan kirjallisuuden päivät Sylvään koululla 29. – 30.6.