Suvi on lähihoitaja ja kuulantyöntäjä – ”Ihmisen mieli on kiinnostava”

Kuulantyönnön SM-pronssia Kalevan kisoissa pukannut Suvi Helin on kutsumusammatissaan lähihoitajana. Kiikoisten löytöeläinpalvelusta Kuusimäkeen adoptoitu Kassu-kissa ei urheilumeriittejä kumartele.

Viihtyisä rakennusten rajaama pihapiiri Sastamalan Kiikassa. Pihakatoksessa ollaan leppoisissa tunnelmissa. Tarjolla on jäätelökakkua ja piirakkaa, nyt juhlitaan mitalikahveja. Mehiläisen Ykköskoti Kuusimäen väki on seurannut hoivahenkilökuntaan kuuluvan Suvi Helinin edesottamuksia tarkkaan.

”Hienoa, kun Suvi saavutti Kalevan kisoissa menestystä. En ole tällaista ennen nähnytkään”, tuumaa eräs mielenterveyskuntoutujia palvelevan paikan asukkaista ja hypistelee kuulantyöntäjän pronssimitalia.

Heliniä kuusimäkeläisten suhtautuminen lämmittää.

”Porukka elää urheilussani mukana. He kyselevät treeneistä ja kisoista, pitävät kisastudiota ja kannustavat. Tuntuu mukavalta.”

Mielenterveystyössä Helin arvelee olevansa parhaimmillaan. Kyseessä on toiveammatti, työ, jonka hän kokee merkitykselliseksi. On tärkeää olla läsnä ja auttaa.

”Erikoistuin aikoinaan juuri mielenterveys- ja päihdepuoleen, koska ihmisen mieli on niin kiinnostava. Sen pirstaloitumisen syyt voivat olla moninaisia. Mielenterveyden hoidon historia on täynnä kauheuksia. Onneksi yhteiskunta on ottanut tässä harppauksia eteenpäin. Kyse on ihmisarvosta.”

33-vuotias Suvi Helin on kansallisen tason kestomenestyjä sekä kuulassa että painonnostossa. Naisen mukaan tie urheilumaailman huipulle on pitkä ja kivinen. On jaksettava treenata vuosia, ja tultava toimeen hyvin pienellä. Jos nuori urheilija ei heti saavuta kansainvälistä menestystä, on taloudellista tukea turha odottaa. Siksi moni lahjakas urheilija viipyy pitkään lapsuuden kodissaan.

Kangasalla syntynyt Helin on asunut kuulavalmentajansa ja avopuolisonsa, olympiavoittaja Arsi Harjun kanssa Sastamalassa kohta viisi vuotta.

”Kivan talonpaikan perässä tulimme. Sastamalassa olemme saaneet asustella rauhassa, olemme viihtyneet ja tyytyväisiä. Täällä on kaikki kohdillaan ja joka paikkaan on suhteellisen lyhyet välimatkat, Tampereellekin hurauttaa hetkessä”, Helin miettii.

Urheilu-uraansa Helin aikoo jatkaa niin kauan kuin kroppa sen sallii.

”Minut laitettiin kuusivuotiaana pukkaamaan kuulaa, koska olin niin energinen ja kilpailuhenkinen lapsi. Kilpailuvietti on edelleen kova, ja nautin treenaamisesta, ei tätä muuten kannattaisi tehdäkään.”

Lue Suvin haastattelu kokonaisuudessaan keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.