”Talkootyötä pitäisi arvostaa enemmän”, sanoo Alueviestistä eläköitynyt Jussi

Jukka Rantala nauttii luonnossa liikkumisesta. Lapin reissulta kuvan nappasi Elina-vaimo.

1. Kuka olet?
”Olen Jukka Rantala, paremmin tunnettu Jussi-nimellä, 63-vuotias. Olen työskennellyt 47 vuotta kirjapainoalan erilaisissa työtehtävissä. Ensin 11 vuotta Vammalan Kirjapainossa ja vuodesta 1982 Alueviestin palveluksessa. Perheeseen kuuluu Elina-vaimo sekä 3 lasta ja 3 lastenlasta.

2. Mistä ilahduit viimeksi?
”On monia asioita, joista olen ilahtunut. Hyvin onnistuneesta Lapin matkasta hyvien ystävien kanssa, ja kun jaksaa vielä taivaltaa tuntureissa, kävimme muun muassa Pallaksen Taivaskerolla Olympiatulen sytytyspaikalla.”

3. Mikä saa sinut ärsyyntymään?
”Kun yhteiskunnan asioista päätetään oma henkilökohtainen etu ensimmäisenä. Kuntien päättäjissä on liian paljon henkilöitä, jotka ovat sidoksissa erilaisiin ryhmiin ja yrityksiin.”

4. Jäit hiljattain eläkkeelle Alueviestistä, jossa työskentelit muun muassa ilmoitusten valmistuksen parissa liki neljä vuosikymmentä. Mitkä ovat sinun näkövinkkelistäsi olleet suurimmat muutokset lehdenteossa?
”Olen ollut Alueviestin palveluksessa lehden alusta alkaen. Tulin paperiasemoijaksi ja tärkein työväline oli sakset, siitä työnkuva on muuttunut paljon. Ensimmäisissä valolatomakoneissa saatiin yksinkertaiset ilmoitukset tehtyä, pääasiassa ilmoitukset ja taitto kuitenkin tehtiin saksilla leikkaamalla ja liimaamalla, kuvat rasteroitiin reprokameralla.

Suuri muutos oli myös, kun sivut alettiin taittaa päätteellä ja lähetettiin sähköisesti suoraan painoon eikä tarvinnut paperitaittoa viedä painoon. Monta kehitysvaihetta on tullut nähtyä tietotekniikassa, ja nyt lehti taitetaan verkossa ja aineistoa pystytään toimittamaan vaikka kotoa käsin.”

5. Miltä tuntuu olla eläkeläinen? Mikä on parasta elämässä juuri nyt?
”Olen ollut vasta syyskuun alusta eläkkeellä, ja päiväohjelma alkaa tästä hiljalleen muotoutua, mitään isompia suunnitelmia en ole tehnyt. Tavoite olisi liikunnan ja harrastusten lisääminen ja VaLePan pelien seuraaminen jatkossakin. Parasta elämässä tällä hetkellä on kolme lastenlasta, heidän elämässään mukana oleminen ja heidän kehityksensä seuraaminen.”

6. Olet kotoisin Houhajärveltä. Millainen oli lapsuuden perheesi? Mikä on rakkain lapsuusmuistosi?
”Olen maatalosta kotoisin, ja lapsuuden perheeseeni kuuluivat äiti, isä ja viisi poikaa, olen toiseksi nuorin. Myös äidin äiti asui meillä, siihen aikaan oli maaseudulla yleistä, että isovanhempia asui samassa taloudessa. Mukava muisto jäi, kun serkut kaupungista olivat kesäisin lomalla meillä maalla ja mukana heinänteossa. Ikimuistoista pienelle pojalle oli myös se, kun Helsingissä asuva kummitäti vei katsomaan isoa maailmaa.”

7. Ketä henkilöä arvostat? Miksi?
”Arvostan moniakin ihmisiä ketään yksilöimäti. Olen saanut olla mukana lasten harrastuksissa melkein kaksikymmentä vuotta, siinä tehdään sellaista talkootyötä jota pitäisi arvostaa enemmän, se on tärkeää lasten syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi tehtävää työtä yhteiskunnan hyväksi. Harrastuksista lapset saavat myös hyviä ystäviä.

Ei pidä unohtaa henkilöitä, jotka tekevät pyyteetöntä avustustyötä monessa eri asiassa.
Arvostan myös ihmisiä, jotka omalla rehellisellä työllään ja yrittämisellä tätä yhteiskuntaa ovat viemässä eteenpäin.”

8. Jos saisit muuttaa yhden asian Sastamalassa, mikä se olisi?
”Ainakin katujen talvikunnossapito, talvella polkupyörällä ajo ja jopa kävelykin on mahdotonta.”

9. Entä mikä on mielestäsi parasta kotikaupungissasi?
”Luonto ja lukuisat järvet. Oman asuinpaikan lähellä on mahdollisuus harrastaa liikuntaa metsäpoluilla ja luonnossa. Täällä on hyvä asua.”

10. Terveisesi kuntapäättäjille:
”Uimahalli on tällä hetkellä asia mikä jakaa kansaa. Uinti on hyvä liikuntamuoto kaiken ikäisille, kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä koska sen aika on. Taloudelliset paineet kun lisääntyvät muun muassa uusien koulujen rakentamisen myötä, eikä ole varmaan Sastamalan edun mukaista saattaa kunta sellaiseen kriisiin mihin Tampere on viety.”

Poimintoja