Alueviestissä viime viikolla julkaistu vuohiaiheinen juttu sai nimimerkki Kauvatsastapuhujan miettimään yleisönosastollamme syntyjä syviä:

Eläimellinen ihminen

Lehdessänne, 19. joulukuuta, haastateltiiin eläimellistä ihmistä eli ihmistä, jolla on eläimiä. Tekstissä haastateltava mainitsee, että “joululaulut ja eläimet muistuttavat meitä jostakin syvästi inhimillisestä hyvästä.” Kuvatekstisssä sanotaan, että eläimet ovat haastateltavalle “syvästi inhimillisiä olentoja”.

Eläinten herättämä inhimillisyys ja eläinten inhimillistäminen ovat ymmärrykseni mukaan kaksi eri asiaa. Kumpaa lienee haastateltu tarkoittanut, vai tarkoittiko sekä että?

Antropomorfismi eli ihmisenkaltaistaminen on syvästi inhimillistä. Ihmiset ovat ihmiskeskeisiä. Uskontojakin voidaan pitää luonnon inhimillistämisenä. Samaa “inhimillisyyttä” edustaa esimerkiksi pareidolia eli ihmiskasvojen näkeminen eri pinnoilla.

Maailma lienee mallillaan, kun eläimet ovat inhimillisiä ja ihmiset eläimellisiä?

Kauvatsastapuhuja