Olli Mäkelä istuu kahvilan pöydässä, hörppää kupistaan ja miettii. Olen kysynyt mieheltä, mitä hän sanoisi ihmiselle, joka on juuri saanut tietää sairastavansa reumaa. Vaikka Mäkelä itse on sinut sairautensa kanssa, ei vastaus löydy pohtimatta. Hän tietää, että diagnoosin saaminen on usein kova paikka.

”Sanoisin, että pysy rauhallisena ja yritä etsiä elämästäsi positiivisia juttuja. Älä ainakaan masistele, sillä se ei auta. Avoimuus on tärkeää. Liian monet sairauden kanssa elävät häpeilevät asiaa, mutta kuka aikuinen alkaa kiusata tai hyljeksiä toista, jos tämä sairastuu? Ei sairaus ole heikkoutta, päinvastoin. Sairauden kanssa elävä on monesti paljon kovempi tyyppi kuin se, joka on saanut elää terveenä”, hän vastaa lopulta.

Entä, jos sairastunut onkin lapsi? Silloin painavat Mäkelän mukaan enemmän teot kuin sanat.

”Lapsella pitää olla joku, jonka apuun ja tukeen hän uskoo kipujensa keskellä.”

Mäkelälle itselleen sellainen on aina ollut oma äiti.

Reumalle kasvot

Sastamalalainen Olli Mäkelä antoi reumalle kasvot esiintymällä Ylen Akuutti -ohjelmassa helmikuun lopussa. Mies on saanut avoimuudestaan kiitosta sekä nimettömänä netissä että kasvotusten kauppareissulla. Hän on yllättynyt saamastaan palautteesta.

”Kai se on edelleen ihmeellistä, että joku uskaltaa puhua jostain asiasta rohkeasti ääneen.”

Reuma on ollut osa pian 33 vuotta täyttävän Mäkelän elämää miltei aina. Hänellä todettiin lastenreuma 10-vuotiaana, mutta epämääräiset oireet vaivasivat jo vuosia ennen diagnoosia. Jalkapalloa ja jääkiekkoa harrastanut pikkupoika kärsi kivusta ja särystä, ja kulki lopulta polvet koukussa ja sormet jäykkinä. Ensimmäisenä epäilyksen reumasta sanoi ääneen oikojahammaslääkäri.

Kun lastenreuma hellitti, Mäkelä sai elää toistakymmentä kivutonta vuotta. Mies jatkoi lapsuudesta tuttuja urheiluharrastuksia, lenkkeili ja nosteli painoja. Kivut palasivat kolmekymppisenä, käytännössä yhdessä yössä.

”Ensin turposivat päkiät, sitten nilkat. Kävely muuttui köpöttelyksi, eikä kahvikuppikaan tahtonut pysyä käsissä”, Mäkelä muistelee.

Lopulta koko kroppa oli kuin jähmettynyt puolen vuoden ajan. Mäkelä tiesi, että jotain on vialla, mutta joutui kerta toisensa jälkeen vaatimaan tutkimuksia. Se oli melkein kipuja pahempaa.

”Ei kenenkään pitäisi joutua vaatimaan itselleen hoitoa. Sairaan ihmisen voimavarat ovat täysin eri luokkaa kuin terveellä ihmisellä, enkä ihmettele etteivät kaikki jaksa taistella. Reuman kohdalla aikaisin mahdollinen hoito on paras hoito, sillä reumatulehdukset aiheuttavat virheasentoja nivelissä.”

Kahden vuoden tutkimusten jälkeen Mäkelällä todettiin vihdoin selkärankareuma.

Miksi minä?

Miksi juuri minä sairastuin?

Sitä Mäkelä ei ole miettinyt koskaan. Kivut ja hoidot ovat kuuluneet elämään, olleet normaalia arkea. Mies uumoilee asenteensa olevan peruja lapsuudenkodista.

”En ole koskaan saanut erityiskohtelua, eikä minua ole nostettu jalustalle sairaana poikana. Olen ollut aina ihan tavallinen Olli.”

Kirjoittaminen ja musiikki ovat olleet Mäkelälle tärkeitä pelastusrenkaita kipujen keskellä ja silloin, kun kroppa ei ole taipunut urheiluun. Hän on musisoinut jo 15 vuoden ajan sastamalalaisessa rap-porukka Handirap VLAssa sekä Lepakkotiimissä. Lyriikoihin on saanut tiputeltua oman pahan olonsa.

Mies on myös fanaattinen jalkapallofani. Kirjoittamisen ja jalkapallon hän on yhdistänyt kirjoittamalla tekstejä jalkapallokulttuurin kannattajakanava Byyriin.

Vaikka kivut ovat pitkälti poissa, vaikuttaa reuma edelleen Mäkelän päivittäiseen elämään. Paikat jumiutuvat helposti ja varsinkin yläkroppaa pitäisi jaksaa jumpata usein. Puolen vuoden välein hän käy lääkärissä kontrollikäynnillä.

Mitä Mäkelä on oppinut sairaudestaan? Ainakin sen, että elämä on siitä huolimatta elämisen arvoista. Omalla suhtautumisellaan voi vaikuttaa moneen asiaan.

”Monella on murheita, mutta jos juuri tässä hetkessä, tällä sekunnilla, pysähtyy miettimään elämäänsä, huomaa että kaikki onkin aika hyvin.”

Olli vieraili reuman tiimoilta myös Aamun Akuutti -ohjelmassa 27.2. Se ja Akuutin Reumalla ei ole ikärajaa -jakso ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Koko jutun voit lukea keskiviikkona ilmestyneestä Alueviestistä.