“Tämä on minun tapani ottaa pääsiäinen vastaan” – Sastamalan seurakunnan Via Dolorosa on 20-vuotias

Leipää ehtoollispöydässä. Varilan koulun kakkosluokkalaisia Via Dolorosassa maanantaina.

Vammalan seurakuntatalon alakerrassa on hämärää. Varilan koulun 2. luokkalaisten joukko hiljenee kuin taikaiskusta, kun opas Ulla-Maija Knuutila siirtää syrjään verhon ja johdattaa oppilaat rakennuksen käytäville. Edessä on matka kärsimystielle, Jeesuksen elämän viimeisen viikon tapahtumiin.

“Täällä on aika pimeää, vähän jännittää”, supisevat jonon hännille jääneet tytöt.

Merihuoneessa opas jakaa kaikille kolikon, jota hän pyytää punnitsemaan hetken aikaa kämmenellä. Kolikko kuvaa syntiä, jonka kävijät saavat heittää meren syvyyteen. Golgatalla oppilaille tarjotaan mahdollisuus kantaa Pyhän Olavin kirkon paanuista tehty risti alttarille. Melkein jokainen tarjoutuu vapaaehtoiseksi, ja lopulta risti pääsee perille koko luokan voimin.

Massiivisen tapahtuman talkoissa kymmeniä ihmisiä

Sastamalan seurakunnan Via Dolorosa -pääsiäisvaellus on jo 20-vuotias. Hiljaisen viikon ajaksi seurakuntatalolle rakennettu kuvaelma on houkuttanut vuosittain paikalle noin 2 000 kävijää, eikä juhlavuosi tee poikkeusta.

Ensimmäisenä aukiolopäivänä, palmusunnuntaina, seurakuntatalolla vaelsi 167 ihmistä. Arkipäivät on rytmitetty 15 minuutin välein kierrokselle lähtevien ryhmien mukaan, lasten lisäksi Via Dolorosaan tutustuvat useat kehitysvammaiset ja vanhukset eri asumisyksiköistä, kertoo vaelluksen puuhanainen, johtava nuorisotyönohjaaja Salme Kuukka.

Massiivisen tapahtuman onnistuminen vaatii kymmenien vapaaehtoisten panosta niin rakennustalkoissa kuin itse vaelluksen varrella.

Kuukan mukaan hiljaisen viikon aikana tehdäänkin yhteensä 250 työsuoritusta. Vapaaehtoiset eläytyvät rooleihinsa kolmessa vuorossa, joista yhdessä paikalla on aina 15-20 henkeä.

Varilan koulun oppilaille oppaana toiminut Ulla-Maija Knuutila kertoo olleensa mukana vaelluksella useampana vuonna.

“Tämä on minun tapani ottaa pääsiäinen vastaan.”

Varilan koululaiset ovat päättäneet vaelluksen ylösnousemuspuutarhan vehreyteen ja tyhjälle haudalle, jonka luona odottavat pienet enkelit. Päätteeksi Topias Vuorenoja pääsee vielä sytyttämään koko luokan puolesta kynttilän Golgatan kummulle.

Jaro Kaaja, Topias Vuorenoja, Meea Niemelä ja Olivia Pujari viihtyivät vaelluksella.

“Mukava kokemus”

Meea Niemelä, Olivia Pujari, Jaro Kaaja ja Topias Vuorenoja kertovat Via Dolorosan olleen mukava kokemus.

“Olemme käyneet täällä aiemminkin, joten vaellus oli vähän tuttu. Uutta oli ainakin se, kun pysähdyttiin peilin eteen yksi kerrallaan”, nelikko tuumii.

Suurimman vaikutuksen tekivät vaelluksen loppupuolella tehdyt enkelit.

“Koska toinen niistä oli lentopallosta tuttu”, Jaro ja Topias paljastavat.

Salme Kuukka uskoo Via Dolorosan puhuttelevan kävijöitä monella eri tapaa.

“Yhtä puhuttelee hiljaisuus, toista lasimaalaukset, kolmatta tekstit. Myös oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, mikä koskettaa.”

Via Dolorosa -pääsiäisvaellus avoinna Vammalan srk-talossa vielä tänään kiirastorstaina klo 16-18 sekä pitkäperjantaina klo 11.30-17.30 (pihassa Tyrvään Metsänpoikien ja Vammalan Nuotiosisojen kahvila). Perjantaina klo 17.30-19 on mahdollisuus hiljaiseen kierrokseen ilman opasta.

Katso video vaelluksen varrelta: