Sotku ja munkki kuuluvat yhteen – Sotilaskotisisarelle hymy on paras kiitos

Marja Syrilälle paras palkka sotilaskotisisarena toimimisessa on sotilaalta saatu hymy. Sen vilautti kiitokseksi myös Janne Salminen.

Armeija-aikoja muisteltaessa yksi hetki nousee monella mieleen erityisen lämpimänä. Kesken metsässä rämmittävän harjoituksen vihreä auto kaartaa paikalle ja sotilaskotisisaret avaavat myyntiluukun auton kyljestä. Höyryävä kahvi ja tuoreet munkit maistuvat maastossa taivaalliselta.

”Sitä hetkeä muistellaan vielä vuosien jälkeen”, Säkylän Sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Marja Syrilä tietää.

Vaaleanpunaiseksi kuorrutettu pomada tai sokerissa kieritetty rinkilä, suosikki voi olla kumpi tahansa, mutta Sotku ja munkki kuuluvat yhteen.

Säkylän Sotilaskodissa paistetaan vuodessa noin 200 000 munkkia.

”Määrä kuulostaa suurelta, mutta vielä joitain vuosia sitten se oli puolet enemmän. Suolaisten tuotteiden, kuten sämpylöiden suosio on selvästi lisääntynyt viime vuosina.”

Sotilaskotiyhdistys kuuntelee tarkalla korvalla, mihin suuntaan varusmiestoimikunta toivoo kahvilatarjonnan menevän.

Tästä syystä vielä tämän vuoden aikana Sotkun alakertaan avautuu grilli, josta myydään pientä suolaista, kuten makkaraperunoita ja pitsaa.

Sotilaskodilla tärkeä rooli

Sotilaskodin päivittäinen kävijämäärä vaihtelee sadan ja kahden tuhannen välillä. Suurin osa munkkikahvilla poikkeavista on varusmiehiä tai Porin prikaatin kantahenkilökuntaa, mutta kahvilapalvelut ovat avoinna myös siviileille.

Huhtikuun alusta lähtien kaikkien Sotilaskotiin saapuvien vierailijoiden henkilöllisyys on tarkistettu.

”Olen pitänyt tätä uudistusta positiivisena, sillä toimimme varuskunnan alueella. Kulunvalvonta ei estä Sotkussa asiointia millään tavalla, mutta vieraileminen on vähän entistä valvotumpaa”, Syrilä sanoo.

Sotilaskoti onkin tärkeässä roolissa paitsi kahvilana myös sotilaiden ja läheisten kohtaamispaikkana.

Sotilaskoti on toiminut Säkylässä vuodesta 1963, aina siitä asti kun ensimmäiset varusmiehet saapuivat Turusta Huovinrinteelle.

Toiminta on vahvalla pohjalla, sillä Porin prikaatissa riittää asiakkaita. Maanantaina palvelukseen astui vajaa 900 uutta alokasta.

Vaaleanpunaiseksi kuorrutettu pomada on monen suurin herkku, joka käydään nauttimassa aina tilaisuuden tullen.

Vuorossa ehtii nauttia munkkikahvit

Sotilaskotiyhdistystoiminta vei Marja Syrilän mennessään liki 30 vuotta sitten.

”En tiennyt yhtään, mihin lähdin mukaan. Lähinnä uteliaisuuttamme tulimme ystäväni kanssa katsomaan, mikä tällainen harrastus oikein on.”

Muiden sisarten tapaan Syrilä pääsi mukaan kahvilatoiminnan pyörittämiseen. Nopeasti hän huomasi, mikä vapaaehtoistyössä on parasta.

”Sotilaan kiitos on paras palkka. Varusmiehet ovat edelleen yhtä kohteliaita ja heitä on mukava olla auttamassa. Itselleni harrastus toi hyvää vastapainoa työlle ja sisarista on tullut todella hyviä ystäviä, vaikka tulemme kaikki erilaisista lähtökohdista.”

Pelkkää työtä Sotilaskotiyhdistyksen toiminta ei ole, rentoutumaan sisaret pääsevät kerran kuukaudessa järjestettävän yhteisen ohjelman puitteissa.

”Ja työvuorossa ehtii aina itsekin juoda kahvit ja syödä munkin”, Syrilä lupaa.

Koko jutun voit lukea keskiviikkona ilmestyvästä Alueviestistä.