Mielen Tasapainoa: “Koska nuoret ovat tulevaisuutemme moottoreita, meidän on uskottava heihin”

Kuvituskuva: Pixabay.

“Olemme saaneet uutisista kuulla positiivisia signaaleja nuorten hyvinvoinnista. Valtaosa nuoristamme voi hyvinvointitutkimusten mukaan loistavasti, jopa ennätyksellisen hyvin. Psyykkinen paine on kasvanut, mutta samalla päihteiden käyttö vähenee, nuoret kokevat onnellisuutta. Liikkuminen on jopa muodikasta ja hyvin syöminen ymmärretty terveen elämän perustaksi. Tästä joukosta saamme olla ylpeitä (ja vähän itsestämmekin heidän kasvattajinaan).

Samaan aikaan nuorten keskuudessa vaeltaa kuitenkin toinen joukko, joka voi huonommin kuin koskaan.  Joukko, joka tuo yhteiskuntaamme kustannuksia. Joukko, josta päättäjät – toivottavasti muustakin kun edellisestä syystä – ovat huolissaan. Joukko, jolla on paha olla. Joukko, joiden hartioille on ladattu enemmän kuin he jaksavat kantaa. Joukko, joka tarvitsee meitä aikuisia. Tarvitsevat meitä toki ne hyvinvoivatkin nuoret, mutta tämä joukko tarvitsee meitä vielä heihin verrattuna potenssiin kaksi.

Miten sitten voisimme olla tämän joukon tukena? Meidän mielenterveysseuralaisten hankkeiden ja perustyönkin kautta hyväksi havaitsema keino on, että kohtaamme nuoret omina itsenään. Ihan tavallisesti ja ilman ennakkoluuloja. Arvostaen. Olleen rinnalla, ei yläpuolella.

Avataan ensin silmämme ja katsotaan, onkohan meidän elämänpiirissämme nuorta, joka saattaisi kaivata jeesiä? Onko naapurin peräkamarissa joku vailla tukea? Tai onko oman lapsen koulukaverilla kaikki ok?

Vaikka hupparipäinen nuori saattaa kännykkä käteen liimautuneena ja luuri korvilla vaikuttaa vaikeasta lähestyttävältä, niin kokeilkaamme silti. Tulosta ei synny ehkä heti ensimmäisellä kerralla, mutta ajan kanssa kyllä. Se, että joku kysyy kuulumiset ja kuuntelee myös vastauksen, on usein riittävää tukea. Myös ystävällinen hymy ja silmiin katsominen voivat pelastaa nuoren päivän silloin, kun maailma tuntuu musertavalta. Se, että toivottaa tervetulleeksi välillä oman perheen ruokapöytää ja ottaa vaikka mukaan kauppareissulle, voi olla äärimmäisen tärkeä tuen muoto.

Toisena vinkkinä heittäisin käytännön avun antamisen. Meillä aikuisilla on taitoja, jotka voi valjastaa nuoren tueksi. Vinkkaa, miten voi paikata pyörän kumin. Kerro, missä kohtaa kaupan hintalapuissa ovat kilohinnat ja miksi niitä on järkevää lukea. Opeta, miten lääkäriaika varataan. Vaikka nuoret ovat monella tapaa valveutuneita ja osaavat googlettaa, tarvitsevat he silti apua ihan tavallisiin asioihin, koska ne ovat heidän arjessaan uusia. Se, että nuoret osaavat käyttää tekniikkaa ei opeta heille arjen taitoja, vaan niissä he kaipaavat edelleen tukea varttuneemmilta kanssakulkijoilta. Youtuben videoista löytyy paljon ”lifehackseja” eli vinkkejä arjen sujuvuuteen, mutta moni perusjuttu jää näitä videoita tuijottamalla kuitenkin oppimatta.

Toki nuoret tarvitsevat tuekseen myös vahvempaa, ammatillistakin tukea. Terveyspalveluiden pitää olla kunnossa ja oikea-aikaisia, sosiaalipalveluiden pitää toimia jne. Perusta hyvinvoinnille on kuitenkin arjessa ja sen asiantuntijoina meillä aikuisilla on usein täysi pätevyys ilman sen kummempaa koulutusta.

Alfredo Panzini on todennut, että “Jumalallinen nuoruus on aina uskonut ja uskoo yhä, että on pikku juttu liikuttaa maailmaa”. Koska nuoret ovat tulevaisuutemme moottoreita, niin meidän on uskottava heihin. He tulevat vielä muuttamaan maailman, meidän tuellamme.”

Mira Kaaja, hankevastaava / sosiaaliasiamies

Sastamalan seudun mielenterveysseura ry

Jätä kommentti